TIERA (tulee):
Hyvä, ett' tapasin teidät.
Nyt on itse Hiisi irti.
VÄINÄMÖINEN:
Tiera! Noh, mitäpä uutta?
TIERA: Kansa on kaikki niinkuin hullu, järkkyy luonnon järjestykset, toiset itkee, toiset nauraa, kolmannet kovin surevat. Lemminkäinen laittanunna kisat on mäelle tuonne, siellä tanssii, juo ja laulaa viinapullonen povella. Tännekin kuuluvi remunsa. Kuunnelkaatte!
(Kuuluu hurja tanssin sävel ja iloitsevan rahvaan remua.)
VÄINÄMÖINEN: Kiitos Luojan, ett' on vielä Lemminkäistä kansani vilun veressä — toki nyt outo on ilonsa.
TIERA: On myöskin murehtijoita, istuvia, itkeviä. Opit uudet ja utalat sikeevät yön sylissä, kuullaan taivaalta kumua, meteliä maan navoilta. Mies vieras Virost' on tullut, täällä ympäri kuleksii, huutavi kostoa jumalan, — kädessä hänell' on soihtu, häntä seuraa paljon kansaa.
VÄINÄMÖINEN:
Suru on sisar ilolle. —
Ja sinä itse, kelpo Tiera,
itketkö sie vai iloitset?
TIERA: Itken kanssa itkeväisten, iloitsen iloitsevaisten — kuinka käskevi sydämein.
VÄINÄMÖINEN:
Seuraakin sydämes ääntä.
Mutta tuossa he tulevat.
(Joukko tanssivia pareja tulee vuoren solasta. Heidän edellään Lemminkäinen vetopeli kädessään hurjaa tanssin säveltä soittaen.)