(Piiat taluttavat hänet pois.)
ILMARINEN: Millinen tämä on yöhyt, sokeat näkönsä saavat, kuurot kuulonsa takaisin!
VÄINÄMÖINEN: Keränä oli tänne tullen aatokseni — nyt on kahtena keränä.
RUOTUS (tulee takaisin):
Enp' ole moista ennen nähnyt.
Mitä uskotte urohot?
VÄINÄMÖINEN:
Suuria tapahtunevi.
Ukko maata varjelkohon!
RUOTUS:
Samaa minäkin sanon:
Tulossa jotakin onpi,
kun tietäis, mitä tulevi.
VÄINÄMÖINEN (äkkiä Ilmarisen käsivarteen tarttuen)
Kuuletko?
ILMARINEN:
Mitä sa kuulet?
VÄINÄMÖINEN:
Virren vienon ja väkevän.
ILMARINEN:
En minä mitänä kuule.