VÄINÄMÖINEN (Ruotukseen tarttuen):
Tunnetko lemun suloisen?
RUOTUS:
Hiukan vaan hajua saunan.
VÄINÄMÖINEN: Ilma on kuin yrttitarha — katso! katso!
ILMARINEN ja RUOTUS:
Mitä näet sa?
(Tausta aukenee. Näkyy talvinen tanner, tantereella paljon kansaa, kansan keskellä Virokannas soihtu kädessä. Taustassa näkyy Marjatta lapsineen kytömäellä. Taivaasta virtaa väkevä valopatsas maahan.)
VÄINÄMÖINEN:
Ken on vaimo? Ken on lapsi?
(Aikoo syöksyä ulos. Näky katoaa.)
RUOTUS (Ilmariselle):
Ukko on hiukan hupsahtanut.
PIIKA PIKKARAINEN (juoksee sisään): Voi, hyvä isäntä kulta, kansoa piha on täysi, ihmiset ilost' on hullut, toisiaan syleilevät tutut, oudot, vanhat, nuoret, Mies vieras pihalla seisoo saarnaten jotakin, jota en käsitä, Karjalan kuninkahasta —
RUOTUS (nopeasti):
Karjalan kuninkahasta!
Se mies sisähän kutsu.