RUOJA: Entä miss' on mieron vaimo ynnä lapsi?
RUOTUS:
Yön ladulla.
Heitä kiini ma tavotin,
en tavannut.
RUOJA: Mitäpä heille oisit tehnyt, jos tapasit?
RUOTUS:
Sen tietäis pimeys yksin.
RUOJA:
Entä sitten?
RUOTUS: Sitten? Sitten kaikk' olis ollut niinkuin ennen — alkais uuden miettiminen.
RUOJA: Väinö jäis kuninkahaksi, sinä miksi? Tuomariksi. (Nauraa.) Ei sinusta Ruotus rukka ole lankojen hakijaa ajatarten kankahasta. Se on meidän naisten työtä.
RUOTUS:
Vieläkö sinäkin ilkut!
Kursi tiehesi, tahikka —!
RUOJA (jälleen vakavana): Siis sanotko: sun talossas syntyi Karjalan kuningas?
RUOTUS:
Kansa niin sanovi.