RUOJA:
Kansan
ääni on jumalten ääni.
Sitä kuule Ruotsin Ruotus!
RUOTUS:
Kuinka? Neuvotko minua
luopumaan ijäksi siten
Karjalan kuninkuudesta.
En ikinä.
RUOJA: Sitä en neuvo. Lapsi syntyi sun talossas, sin' olet lapsen holhoaja — ehkäpä enemmän vielä?
RUOTUS:
Minä vakuutan! Mitenkä?
Ethän luulene minua —?
RUOJA: No, se nyt on sivuasia. — Sin' olet lapsen holhoaja, sijainen kuninkahankin. Laske vankisi vapaaksi, astu kansan auttajaksi! Joskin lapsi löytynevi, hän on pieni ja vähäinen, sull' on aikaa aivan kyllä vahvistella valtoasi. Jos ei löydy, sen parempi.
RUOTUS (itsekseen):
Siinähän sorea aatos! (Ääneen.)
Entä vanha Väinämöinen?
RUOJA: Ruotsiss' on väkeä paljon, sinne saattaos sananen, tule, voita Väinön valta, huudata kuninkahaksi poika Marjatan poloisen, — silloin sie oot Suomen herra.
RUOTUS: Houkkapa olinkin, koska tahdoin nousta kunniahan ilman naisien apua! — (Ojentaen kätensä.) Ruoja armas!
RUOJA:
Ruotukseni!
(Täydellinen sovinto.)