3:S PAIMEN: Et sie mitänä tiedä. Minähän kuminan kuulin.
2:NEN PAIMEN: Minä näin tulen väläyksen.
3:S PAIMEN: Hajun tunsin tulikivisen.
KANSA:
Pois polina! Yks puhumaan!
Puhu sie tulen näkijä!
2:NEN PAIMEN: Näin oli asia. Kuulkaa: Kun me kaitsimme kedolla tarvaitamme, taivahasta näimme liekin leimahtavan, äänen kuulimme puhuvan: »Menkäät Ruotuksen talohon, katsokaat kuningastanne!»
KANSA:
Kuningasta! Kuulkaa, kuulkaa!
Entä sitten?
2:NEN PAIMEN: Sitten täytti valkeus pimeän ilman, kuului virsi vienon kaunis, kaikui kannelten helinä, mepä maahan lankesimme niinkuin ukkosen osumat.
KANSA:
Sitten?
2:NEN PAIMEN: Kun toinnuimme, kadonnut kaikki oli. Taivas musta, maa pimeä. Kauvempata ääreltä kedon kajasti vain kuin pienen liekin pilke. Sitä kohden me kulimme. Kun tulimme sen sinisen sillan päähän, joka vie Ruotuksen talohon, tuli Väinö vastahamme.
KANSA:
Väinökö? Näitte väärin?