VÄINÄMÖINEN: Ohoh, sie Louhi harvahammas, suuta pienempää pitele! Minnes meiltä päivä päätyi, kunnes meiltä kuu katosi?
LOUHI:
Mulla on muutakin muretta
kuin teidän kuitanne varoa.
Poistukaa tuvasta tästä!
VÄINÄMÖINEN:
Ei nyt metkusi avita.
Annatko hyvällä, taikka —
LOUHI:
Mitä mun antoa pitäisi?
VÄINÄMÖINEN:
Suomen kuuhut, Suomen päivä.
Täällä tiedän ne olevan.
LOUHI:
Kah, kun tiedät, niin haekin!
Minä en mitänä tiedä.
VÄINÄMÖINEN: Sankarit! Kätehen soihtu, toisehen terävä säilä! Talo on tyysti etsittävä kellarista ullakkohon. Eespäin!
LOUHI:
Heitä estäkätte!
Iskekää pimeyden poiat!
Naiset alle lautehien!
Karhu, kuomani parahin,
käytä, käytä kämmentäsi!
Ilves, jo ikenes näytä!
Voi, joko keperryit kettu?
Käy kärppä hukan avuksi!
Iske päälle Ilmarista!
Karhu, jo kavahda, Kaukon
keihäs on ojossa, katso!
Nyt taisi tuhomme tulla.
(Taistelo. Pohjolan väki kaadetaan. Louhi joutuu vangiksi.)
VÄINÄMÖINEN: Tunnustatko Turjan akka, kussa piilee Suomen päivä?