LOUHI: Ja jos sen sanon ma sulle, mistä tiedät, ettei sua sana mahtava muserra? — Mieti vanha Väinämöinen!
VÄINÄMÖINEN:
Totuuden tahon ma täyden
Lausu!
LOUHI:
Totuus on sinulle yksin.
VÄINÄMÖINEN:
Väistykää urohot!
LOUHI (kuiskaa Väinämöisen korvaan):
Tiedä:
Pohjassa oman povesi
piilevi Suvannon päivä.
Väisty tieltä uuden uskon!
VÄINÄMÖINEN (horjahtaa sydäntään tavaten):
Hyvin pistit, kyy katala! —
(Muut uroot syöksähtävät apuun. Louhi livahtaa lauteiden alle.)
LOUHI: Ei pääse Suvannon päivä, jos ei vietä Väinö yksin yötä Pohjolan tuvassa. Hyvää yötä Väinämöinen! (Katoaa.)
ILMARINEN: Niinhän lemppari livahti kuin käärme kiven kolohon.
LEMMINKÄINEN:
Katosi kuin kaste maahan
Mitä hän sinulle lausui?