TOINEN KUVAELMA.
Väinölän pirtti. Väinämöinen nukkuu sikeästi lautsalla. Hänen vieressään seisovat Ilmarinen ja Lemminkäinen. Avoimesta ovesta virtaa kuun valo huoneeseen.
ILMARINEN: Hoi Väinö, heräjä veikko, jo on päivä päässyt irti!
LEMMINKÄINEN:
Kuuletko huutoa pihalta!
Kansa tervehtii sinua.
KANSA (ulkona): Terve vanha Väinämöinen, valon sankari väkevä!
VÄINÄMÖINEN (heräten):
Min' olen mies surujen syömä. —
Mitä tahdotte minusta?
ILMARINEN: Kansa vaativi sinua valon juhlahan jalohon ylimmäiselle sijalle — siellä kerto'os enemmän yöstä Pohjolan tuvassa.
VÄINÄMÖINEN:
Mit' olen tehnyt, mies poloinen?
LEMMINKÄINEN:
Päästänyt Suvannon päivän.
Se oli työ urohon työtä.
Vaan kuink' on asias, veikko?
Olethan varsin vanhentunut.
(Väinämöinen koettelee tukkaansa ja partaansa.
Ne ovat lumivalkeiksi muuttuneet.)