1898.
Nuori Alkibiades.
Yksinpuhelu.
Oi, miks' en syntynyt ma ennemmin, kun Hellas vielä oli urhoin tanner, oi, miks' en nähnyt miekkain leimausta ja mastometsää, meren täyttävätä?
Miks' ei mun aikanani vapaus ollut kuin entisaikaan verin ostettava ja miks' ei miljoonat nyt Persian ylpeinä yli vyöry Hellesponton?
Tää aik' on aika sankarmuistojen, ei sankartöiden. - Tääll' ei tilaa niille.
Maa turvattu on, meri meille altis, Ateena kasvaa lauluin, tietein, taitein, ja niinkuin paasi liittyy paatehen, niin nousee maani mahtavuuden muurit.
En luotu muurariks', en muiden töiden rakennusmestariksi. Olla tahdon ma omain aatteitteni arkkitehti.
Haluni usein oisi hävittää maan tasalle nää templit, linnat, pylväät, vain siks' ett' uudestaan ne luoda voisin.
Jo tuohon miettinyt oon keinonkin.