Rupeamalla edes näön vuoksi jotakin toista rakastamaan.
Ketä siis? Jotakin tuttavaa? Jotakin sukulaista? Hänen serkkuaan.
Irenen kuutamoinen kuva kulki Johanneksen kiihoittuneiden aivojen läpi.
Samalla vetäytyivät hänen huulensa pirulliseen hymyyn. Siinä ajatus!
Kolmatta kertaa hän ei tahtonut enää Signen edessä loukattuna esiintyä.
Äijän ääni oli voittanut hänessä.
Hän ei kärsinyt, sillä hän ei tahtonut kärsiä enää. Nyt oli hänellä valmis sotasuunnitelma.
10.
Johannes teki nyt pari päivää työtä ahkerasti.
Työ edistyi, mutta vain muodollisesti. Hän kirjoitti vain, mitä hän oli ennen ajatellut. Mutta kun entiset ajatukset loppuivat ja hänen tuli alottaa jotakin uutta, silloin hämärtyi kaikki hänen aivoissaan.
Sisällinen raivo ja epätoivo valtasivat hänet. Oliko hän väsynyt? Oliko hän äkkiä työkykynsä kadottanut?
Mutta eihän hänellä ollut aikaa väsyä. Työn piti tulla valmiiksi ennen kesää. Teoksen täytyi jouluksi ilmestyä. Muuten meni kaikki nurin. Muuten taittui hänen koko henkinen selkärankansa ja ehtyi hänen aineellinen toimeentulonsa.