Johannes oli näkevinään irstaan liikkeen, jolla täydensi ajatuksensa.
»Voit olla oikeassa muiden naisten suhteen, et hänen! Hän on poikkeus sukupuolestaan.»
»Huomaan, että rakastat häntä vielä.»
»En, minä vihaan!»
»Mainiota. Siispä kosta hänelle!»
»Mielelläni. Mutta miten?»
»Nöyryytä hänet, niinkuin hän on sinut nöyryyttänyt! Saata hänet kärsimään samoja tuskia, joita itse olet hänen tähtensä kärsinyt!» neuvoi ääni.
Se ajatus kelpasi Johannekselle.
Lemmen tuskia? Pistävän pilkan tuskia? Vaivaa mustan sukkamielen?
Olihan hän niitä kaikkia Signen vuoksi kärsinyt. Mutta hän ei rakastanut ketään muuta. Kuinka siis kostaa hänelle?