»Hän nauroi minun hienoimmille unelmilleni», huokasi Johannes.
»Äh, houkka!» ärjäsi toinen. »Ei saa olla mitään hienoja unelmia.»
Taikka jos oli mahdoton päästä niistä, ne täytyi pitää vain itselleen. Muille täytyi tarjota vain sitä, mitä muut voivat vastaanottaa. Ja tuolle naikkoselle oli Johanneksen tarjottava…
»Minä olen jo tarjonnut henkeni hänelle», vastasi Johannes juhlallisesti. »Hän ei huoli siitä.»
»Hän on oikeassa», hehetti ukko. »Mitä on henki? Palanen lihaa on paljon parempi jo.»
Se oli näet jo jotakin kouraantuntuvaa.
»Sinä erehdyt! Hän on niin sielukas, hän on niin terheninen.»
»Hullutuksia! Hassutuksia! Ei ole mitään sielukkaita naisia maailmassa.»
»Hän on», väitti Johannes kohottaen pateettisesti käsivartensa.
»Sielu on vain miehellä. Naisella on vain…»