Johannes istui päättävästi kirjoituspöytänsä ääreen.
11.
Mutta heti Trudchenin mentyä tuli Topi Huotari. Johannes tunsi heti hänen korkean, kantavan bassoäänensä eteisestä.
Oliko tohtori kotona? »Kyllä», kuului Trudchen vastaavan hiljaisesti.
Ja voi hyvin? Ja missä huoneessa hän asui? »Ei, ei siitä ovesta.»
Topi tuli sisälle lakki päässä, palttoo yllään, ja nähtävästi hiukan liikutettuna.
—Päivää, sanoi hän leveästi. Olipa tänne matkaa! Hyvä, että tapasin sinut.
Johannes nousi kättelemään.
—Päivää, päivää, sanoi hän. Olethan vielä Berlinissä.
Se ei soinnahtanut erittäin ystävälliseltä. Mutta Topi oli liian toimessaan huomatakseen mitään.
—Olen, vastasi hän painokkaasti. Mutta tiedätkö mistä syystä minä olen? Luepas tämä sähkösanoma!