Ovenvartija vilkasi tottuneella silmällä heihin ja ohjasi heidät heti jälkimmäistä tietä sisälle.
Huoneet olivat pieniä, paksuilla oviverhoilla ja pehmeillä leposohvilla varustettuja. Jostakin kuului lasien kilinää ja naurunkikatusta. He valitsivat suurimman ja tilavimman niistä.
—Mie en riisu päältäni, sanoi Oikarinen. On sitten vapaampi lähtemään.
Viisas mies tuo, ajatteli Johannes. Ei vanhaa nenästä vedetä.
Lihavahko, keski-ikäinen nais-ihminen tuli mielevänä kysymään, mitä herrat suvaitsivat.
Muttila katsoi tiedustavasti Oikariseen.
—Sano sille, käski Oikarinen, että mie en juo muuta kuin pommeria.
Sano, että tuopi pullon miestä päälle!
Emännän kasvot kirkastuivat, kun hän kuuli tilauksen.
—Ja muuta? kysyi hän merkitsevästi.
—Tietää se sen sanomattakin, virkahti Oikarinen. Tyttö miestä päälle.