—Niin, minäkö? hymähti Johannes. Mihinkäpä minä hyppäisin?
Oikarinen katsoi hetken leikillisen tutkivasti häneen. Sitten kun Johannes ei näyttänyt ymmärtävän hänen leikkiään, vetäisi hänkin suunsa vakavaksi.
—Ka niin, mitäpä niistä, hän sanoi. Puhuivat vain siellä
Helsingissä…
—Mitä puhuivat? kysyi Johannes.
Oikarinen katsoi varovasti ympärilleen. Ei näyttänyt olevan vaaraa
Muttilasta eikä Topi Huotarista.
—Että siusta tulisi rokuristi, kuiskasi hän sitten.
—Prokuristi?
Johannes katsoi häneen hämmästyneenä.
—Tai tuota, konttoripäällikkö. Miten minä sanoin? Siihen, siihenpähän
Rabbingin konttoriin!
—Rabbingin!