Nähtävästi hän ei ollenkaan ymmärtänyt Johanneksen ajatusjuoksua, yhtä vähän kuin ylimalkaan ihmisiä, jotka eivät olisi luotuja kristillistä avioliittoa varten.
—Koti sopii jokaiselle, hän sanoi hetken vaitiolon jälkeen yksinkertaisesti. Tohtori tekee työtä, mutta tohtorilta puuttuu koti. Ja siksi on tohtori niin usein synkkä ja alakuloinen.
Tuokin on huomannut sen, ajatteli Johannes.
Eikä hän jälleen voinut olla mielessään harmittelematta berliniläisen porvariston ystävällistä tungettevaisuutta.
Synkkä? Alakuloinen? Mitä se muihin kuului!
Mutta ääneen hän sanoi:
—Täytyy miettiä asiaa. Me tapaamme siis illalla. Tulen kello puoli 8:n tienoilla teitä noutamaan.
—Niin. Näkemiin saakka, herra tohtori.
Emäntä meni tyytyväisenä.
Sillä se asia oli korjattu, ajatteli Johannes.