Ihmeelliset olivat kohtalon langat. Mitä olisi hänen isänsä, ankara, järkähtämätön Tuomas Tamminen sanonut, jos hän olisi nähnyt poikansa näillä poluilla taivaltavan?
Noissa ajatuksissa saapui Johannes hotellin ovelle.
Lähetti sisälle nimikorttinsa ja istahti esikäytävään odottamaan.
4.
Siinä istuessaan muisti Johannes, että häntähän oli käynyt kysymässä nainen hänen poissaollessaan.
Se ei voinut olla kukaan muu kuin Signe.
Ensin käy hän toisen kotona, sitten kirjoittaa hän kirjeen! Signelle mahtoi siis jostakin syystä olla hyvin tärkeää tavata häntä.
—Päivää, päivää! Kiitos, että tulitte. Te olitte todellakin kovin ystävällinen.
Signe se oli, joka sieltä iloisesti riensi alas portaita häntä tervehtimään.
Johannes nousi nopeasti.