—Ja te vielä ystävällisempi, kun muistitte minua. Tervetulemaan
Berliniin!
He puristivat toistensa käsiä, Signe lämpimästi ja sydämellisesti,
Johannes kohteliaasti ja kunnioittavasti.
Häntä ilahdutti oma tyyneytensä. Hyvä, että hän kerrankin näin itsensä herrana ja näin puolueettomalla alueella tuli tekemisiin tuon naisen kanssa.
—Te kaiketi hämmästyitte suuresti saadessanne minun kirjeeni? Eikö totta? Teillä ei ollut mitään aavistusta, että olisin Berlinissä?
—Olisin ehkä hämmästynyt vielä enemmän, ellei…
—Ellei mitä?
—Ellei emäntäni juuri olisi ehtinyt ilmoittaa teidän käyneen minua katsomassa, sanoi Johannes.
—Minun?
Signe katsoi suurin silmin häneen.
Teeskentelee, ajatteli Johannes.