—Grotte-mylly! sanoi Johannes toisen kirjallista sivistystä koetellakseen.
Mutta noilla naisilla oli ehkä sensijaan liiaksikin aikaa venyä vuoteillaan?
—Punainen mylly! puhkesi äijä ylenkatseellisella äänellä puhumaan.
Hän ei sanonut käsittävänsä, kuinka miehet olivat niin hulluja! Uhrata rahansa, elämänsä, terveytensä naisten vuoksi, jotka, jos he eivät saisi miestä, olisivat valmiit samoin tekemään.
Kuka oli sanonut, että juuri miehen tuli ostaa ja naisen myödä? Miksi ei asia voinut olla päinvastoinkin? Ja niin se vielä tulikin olemaan, jos nykyaikainen naisliike sai ilman vastarintaa täyttää tarkoitusperänsä.
—Te olette naisvihaaja, hymyili Johannes.
—Olen, olen, olen! kähisi ukko odottamattomalla kiihkeydellä.
Nykyaikaisen, emansipeeratun naisen vihaaja hän sanoi olevansa, ei itämaalaisen, ei japanilaisen naisen vihaaja eikä myöskään vielä niin paljoa romaanisen tai saksalaisen. Mutta anglosaksisen, mutta pohjoismaisen!
—Te olette nähnyt paljon naisia, huomautti Johannes.
—Kyllä, vastasi ukko lyhyesti, ja hänen pienet silmänsä tuikkivat tulta. Mutta en yhtään kunnollista, en yhtään miehen arvoista.