Joka ei ollut tuhma, oli petollinen. Joka oli hyväsydäminen, oli pässinpää!
Hän jatkoi esitystään.
Johannes katseli salavihkaa syrjästä hänen kasvojaan.
Ei, ei se ollut mikään tukkukauppias tai maalainen koulurehtori. Saattoi se olla korkeammankin sivistyksen saanut, ehkä professori, ehkä esittelijäsihteeri.
Taikka oli ehkä muuten vain viisas mies. Paljon elänyt, paljon kokenut, paljon lukenut, miettinyt, matkustellut ja nähnyt maailmaa. Kenties oli koroillaan eläjä vanhapoika, koska oli ollut varaa siihen?
—Miehet ovat hulluja! toisti ukko terävällä, kimeällä äänellään.
Siitä oli nyt kaukana kaikki hyväntahtoinen hehetys. Se halkoi ilmaa ohuena ja iskevänä kuin kyynkieli.
Miehet eivät nähneet, mitä maailmassa tapahtui, väitti ukko. Puhuttiin valtiollisista, puhuttiin yhteiskunnallisista vallankumouksista. Mitä ne olivat sen hirvittävän vallankumouksen, sen luonnonmullerruksen rinnalla, joka tapahtui joka hetki, halki maailman, heidän ympärillään? Sillä se kävi, se oli käyvä halki maailman, naisliike nimittäin!
Pohjoismaista se oli alkanut. Ja nyt se myllersi jo puolta Europaa.
—Naisliike on vain osa ihmiskunnan yleisestä vapausliikkeestä, huomautti Johannes.