Äijä nyykäytti hänelle päätään hyväksyvästi.
Isäntä kumosi vielä toisenkin ryypyn samaan teurastajakaulaansa, johon näytti jo monta ennenkin pudonneen.
Johannes tunsi heti, että väkevä neste jälleen kihahti hänen päähänsä.
Eikä hän voinut olla irvistämättä.
Äijä sanoi:
—Se maistoi? Eikö totta, myöskin ruoka maistuu täällä toisenlaiselta?
Hän näytti voivan täällä hyvin kuin kala vedessä. Ja syödessään hän rupesi Berliniä hiljakseen kehuskelemaan.
—Minä pidän Berlinistä, sanoi hän.
Hän tiesi, että suomalaisilla yleensä oli tapana haukkua Berliniä. Se oli muka niin epätaiteellinen, niin poroporvarillinen. Eivätkä suomalaiset kuitenkaan viihtyneet missään niin hyvin kuin täällä. Täällä oli sentään niin kotoista ja turvallista.
Ehkä liiankin turvallista, hymähti Johannes. Berlinin poliisi…
—Ei häiritse ketään, jos vain itse ei häiritse muita ihmisiä, väitti ukko.