—Siis sorron pohjalta? hymähti Johannes.
—Nimittäkää sitä miksi haluatte! vastasi ukko. Pääasia on, että yksilöt, kansat, yhteiskunnat nousevat vain toisten hartioilta.
Ei ollut mitään nousua ilman valtaa, ei mitään valtaa ilman toisten sortamista. Tai niinkuin äijä sen mieluummin tahtoi sanoa: hyväkseen käyttämistä.
—Omaksi yksityiseksi hyväkseen?
—Yleiseksi hyväksi, maailman hyväksi, jos niin tahdotte.
Sillä mikä oli yksityinen? Mikä oli yleinen? Nekin olivat vain sanoja.
Kaikki ihmiset tekivät työtä yksityiseksi hyväkseen…
—Myöskin ihmiskunnan suuret hyväntekijät? huomautti Johannes.
—Kaikki, varmisti ukko päättävästi.
Kaikki kokosivat toisilta, myöskin henkisillä aloilla, kaikki riistivät, anastivat ja käyttivät hyväkseen. Mutta kaikkien työ tuli myös kaikkien hyväksi.
—Jos tulee, huomautti Johannes happamesti.