Paukkui pakkanen arojen, hukat huuti Moskovasta: "Tappakaa sydämet kaikki, sydämistä päivän synty".
Senp' on sai sanoneheksi: kirkot Moskovan kimalti, humahtivat huomenkellot.
1906.
Kansan valta.
Kansan valta kaikkivalta, Suomi yksi yltä, alta, kansan kieli, kansan mieli, valtioiden valtapieli, seisoo Suomi niinkuin vuori, Suomi vanha, Suomi nuori.
Kauan torkuit talven unta, Väinön vanha kansakunta, jouduit vieraan vallan alle, vierahalta vierahalle, voudit sorti, saarnas pappi, mutta paisui kansan sappi.
Humahtivat suolla hongat, halkes pitkät pilvenlongat, kuulkaa, Suomen korvet ryskää, metsä liikkuu, linnat jyskää, lähtee karhu piilostansa, ärjähtää jo astuissansa.
Syntyi Suomi toisen kerran, varttui kansa kahden verran, päätyi päivä myrsky-yöstä, voitto vuosisatain työstä, vaikk'ei vielä vapaa maamme, rauhan askar alkakaamme.
On nyt tehty ensi rynnös, vartoo vainiolla kynnös, viljelyksen tie on taattu, vaan ei roudan valta kaattu, väijyy väkivalta suolla, sorto uhkaa ulkopuolia.
Rahtianne maassa kielet, monianne miesten mielet, sattuu sana yksi: Suomi, silloin vettyy silmäluomi, muistaa joka äiti lastaan, liekkaa liesi lämmin vastaan.