Hymni.
Vapaa syntyi Suomen kansa, muistaa vanhaa vapauttaan, lauluissansa korven kansa valtas meille vapaan maan.
Väinämöisen laulun laine vyöryy kautta maailman, taipuu aine, nousee maine maasta hengen voittoisan.
Vaikka tuiskii talvi lunta, paljon painuu alle jään, näkee unta kansakunta ijäisestä itsestään.
Uusko uhkaa Suomen surma?
Taasko tarpeen mahti maan?
Tulkoon turma
taikka hurma,
kaikki yhteen kuulutaan!
Tuima tääll' on kehto, hauta, sankka saartaa pohjan yö, tääll' ei auta, miekka, rauta, auttaa aatos, tarmo, työ.
28. II. 10.
Suora sana.
Maa, jota myrskyt ja ukkonen lyövät,
jota omat koirat ja vierahat syövät,
kansa, sa valheen ja tuhmuuden vanki,
aivoissa ahtaus, sydämessä hanki,
sulleko soisi nyt soittoni kieli?
Ei! Sulle liian on täys tämä mieli.
Aika, sa ankara, hallainen, nurja,
aika puolisivistynyt, pieni, karsas, kurja,
hetki ilman intoa, hengen aateluutta,
arkipäivä, suosiva keskinkertaisuutta,
sulleko kaikuisi sieluni soitto?
Ei! — — Sinä soitat. — — Sun on täällä voitto.