Vaarassa on kotikieli,
on laki oikeamieli,
on isä, äiti ja laps!
Katso, jo rientävät uuteen
kaikk' asevelvollisuuteen,
vanhuskin harmajahaps.
Vaarassa on suku Suomen!
Koita ei konsana huomen,
voiton jos saa vihamies.
Vartion hetki on lyönyt,
vaikea eessä on työ nyt,
tiedätkö paikkas ja ties?
Vaarass' on valtion pylväät,
toivomme, muistomme ylväät,
viljelys vanhempien!
Haihtuvi haavekin orjain.
Maailma on oma sorjain,
valpasten, vapaiden!
1914.
Airut.
Yli vyöryvän veen, yli myrskyisän maan
uros rientävi raisulla ratsullaan.
— "Mihin kiire sun, mies?" — "Minä viestiä vien."
— "Kuka itse sa oot?" — "Joku joukosta lien."
— "Mihin? Mistä?" — "Ma tiedän vain matkani pään,
kun joutunut muuta ma en kysymään,
ma tehtävän sain, polun äärettömän,
näet kirkkautta kohti mun kiirehtivän."