— "Ja matkasi milloin jo alkanut on?"
— "Ajan aamussa uskoin jo aurinkohon!"
— "Siis päivänkö linnoihin päättyvi ties?"
— "Niin totta kuin oon pyhän auringon mies!
"En tahdo, en voi epäonnistua!
Ma tiedän, mun viestini turvaa mua,
se on hyvä, se on hyvä! Siks riemuitkaat
mun kanssani maailman kansat ja maat!"
Hän rientää, hän kiitää, hänt' enää ei näy,
Mut kansassa synkeä kertomus käy,
hän määräänsä pääsi, hän paikkansa löys,
ja palkkansa hänen oli pyövelin köys!
Mut hetkellä, jolloin hän hirtettiin
jo vapauden virsiä veisattiin.
Kuka oli hän? Haihtuja helmahan yön!
Hän vain oli ajatus alkavan työn.
Mitä miehestä muuta ois virkkaminen?
Hänen kertoivat kotiinsa saapunehen
yli myrskyisän maan, yli vyöryvän veen,
pyhän Jumalan leimuavaan sydämeen.
Syksyllä 1915.
Suomen päivä.
Soi päältä Pohjan sankean nyt taika talvi-yön, maan kaiken kautta ankean lyö liekki laulun voittoisan kuin tähtikalpa Väinön-vyön tai mahti hengen työn.
Jo rauta, vaski vaipuvat, kun kultakannel soi, yön tahdot julmat taipuvat ja vainon haamut haipuvat, suur' Rakkaus, min Tieto toi, myös Suomen päivän loi.