Tumma päivä, tuskan päivä, koska kattoi hurmehäivä Suomen miesten selvän kunnon, oikean ja väärän tunnon, koska herjaan heimo ryhtyi, ryöväreihin orjat yhtyi, kutsui maahan kuolon, hallan, kaasi kauniin kansanvallan juuri tuolla tuokiolla, jolloin täytyi yhtä olla, koska koitti hetki kerran, huomen heljä kansain Herran.
Muisto murheen, muisto murhan, koska tähden kaunan turhan Suomi suistui veljesvainoon, paadenpaksuun syiden painoon, kyntämättä pellot jäivät, räiski täällä ryssät räivät, mustemmaksi heimo muuttui, järjestys ja järki puuttui, loppui leipä, miesten mieli, vaan ei hulluus, hurja kieli, sikskuin sortui lailla martaan maahan haaveet kansan hartaan,
Heimo hallan, heimo roudan, tuttu tuulen, tuiskun, poudan, ei ne koskaan koita sulle, kovan onnen koetellulle, taivasvaltain tanhujuoksut, päiväkumpuin kukkatuoksut, hinnat raskaat saat sa maksaa, minkä Suomen selkä jaksaa, koska järkes peitit pilveen, tautta turhan, inhan ilveen, tartuit raakaan surmarautaan, astuit parhaan aattees hautaan.
Eikä koskaan koita sulle, Tuonen herran tuiretulle, suurten kansain hetket suuret, sull'on suossa henkes juuret, siell'on kylmä, siell'on kalma, sieltä huuruu Tuonen talma, vaikka saisit maankin vauraan, ellet itse käyne auraan. siirry tiedon, taidon kuokkaan, kasvatuksen kansanluokkaan, kuin on tehneet heimot toiset, kunnokkaammat Kullervoiset.
Katso: vieraat kenttäharmaat, muille yrmyt, meille armaat, maasta mielten, maasta miekkain, vaan ei veljeshurme-hiekkain, täytyi nousta Suomen rantaan, vuotaa vertaan Suomen santaan, ettei suistuis kansa surmaan, hirmuvallan vauhkon turmaan, että ääriin Pohjan jäiden pääsis henki tähkäpäiden, päivä ihmisyyden uskon kautta kauhun, sauhun ruskon.
15. IV. 18.
Valtakunnan marssi.
Suomen armeijalle omistettu.
On Pohjan porteilla maa ja kansa, se nostaa hallaiset hartiansa päin Turjan tähtiä, Ruijan rantaa, se Kuolan, Aunuksen kuormat kantaa, mut kuullen Inkerin itkut armaat, sen tuskaa paukkuvat paadet harmaat.
Löi leimaus ääriltä talven taivaan, se sattui kahlitun kansan vaivaan, nous Suomen valkea valtakunta kuin korven kontio kesken lunta, kuin jättiläisenä jään ja hallan nous maasta armeija kansanvallan.