"Vaietkaa, te juutalaiset, manikealaiset ja samariitit! Vaietkaa, tahi hakkautan päänne poikki!"
"Juudas, pyöveli, murhaaja!" haukkuvat vihreät vastaan. "Taivas suokoon, ettei isäsi Sabbatios olisi koskaan nähnyt päivän valoa, sillä silloinpa hän ei olisi siittänyt maailmaan mokomaa murhaajaa!"
Siniset sekaantuvat, keskusteluun ja solvaavat vihreitä:
"Roistot, häväisijät, Jumalan viholliset! Ettekö voi pitää kitaanne kiinni!"
Ja kun keisari uudelleen käskee kansan olla vaiti, huutavat vihreät:
"Jos käsket, hallitsija, niin vaikenemme, mutta, oo sinä korkein, vastoin tahtoamme. Me tiedämme kaikki, kuuletko, kaikki, mutta olemme vaiti. Hyvää yötä! Oikeus, sinä olet kuollut! Hyvää yötä, kaikki! Me menemme tiehemme ja rupeamme juutalaisiksi. Parempihan on olla pakana kuin sininen!" Ja vihreät lähtevät Hippodromilta tiehensä, loukaten täten keisaria pahimmalla mahdollisella tavalla.
Eräät hallituksen tyhmyydet tekivät tässä kuten vallankumouksissa säännöllisesti tapahtuu sen, että seuraavana päivänä molemmat puolueet olivatkin yhtyneet ja huusivat ällistyneelle keisarille: "Kauan eläkööt vihreät ja siniset, yhtyneinä kärsimykseen!" Ja nyt alkaa kaupungissa vallankumousten toinen näytös, polttaminen ja murhaaminen. Asia kehittyi yhä pahempaan päin. Tammikuun 18 päivänä koetti Justinianus Hippodromissa lepyttää kiukustunutta kansaansa. Evankeliumit kädessä hän nöyrästi lausui rähisevälle joukolle:
"Minä yksin olen kaikkeen syypää. Syntini estivät minua myöntymästä siihen, jota minulta pyysitte."
Mutta vastaukseksi kuului:
"Valehtelija, aasi, valapatto!"