Mutta neidon isä seisoi tyttärensä kuolinvuoteen vierellä vaieten, hiljaa ja liikkumatta kuin kivikuva. Ja kun väki oli nöyränä huoneeseen kokoontunut, heräsi Santtepekki rukouksestaan ja rupesi puhelemaan kuin itsekseen. Hän noudatti Jumalan käskyä sydämessään ja ilmoitti kaikille sen, minkä hän täällä yksin tiesi: sen ihanuuden, josta neidon kuolematon henki nyt oli päässyt osalliseksi. Ja hänen puhuessaan tunsivat kaikki, kuinka selittämätön lohdun aalto tulvahti heidän sydämeensä, tuoden mukanaan onnellisen aavistuksen ikuisesta rauhasta.
X
Lusti ja Santtepekki poistuivat hiljaa, mutta ovella rikas mies pysähdytti heidät. Hän pyysi tarjota heille rahalahjaa, koska tiesi heidät köyhiksi matkalaisiksi ja koska he olivat osanneet lohduttaa häntä suuressa surussa. Santtepekki ei vastannut mitään, mutta Lustin käsi kohosi ensin epäröivästi, laskeutui taas, kohosi kuitenkin, ja pisti kiireesti, kuin häpeillen, raskaan kukkaron avaraan taskuun. Santtepekki katsoi häneen omituisen tutkivasti, mutta ei nytkään sanonut mitään. Vaitiollen he menivät takaisin krouviinsa. Siellä vasta Santtepekki sanoi:
— Annappas tänne se kukkaro!
Lusti epäröi, mutta totteli sitten. Santtepekki otti kukkarosta rahat, laski ne ja eroitteli ne mitään sanomatta kolmeen erään. Yhden hän pisti omaan taskuunsa, toisen siirsi Lustin eteen, mutta jätti kolmannen koskematta. Lusti oli katsellut hänen puuhiansa ihmetellen, kunnes lopuksi kysyi:
— No, kenelle tuo kolmas läjä annetaan? Santtepekki katseli häntä nuhtelevaisesti ja sanoi:
— Sille, joka söi sen lampaan sydämen.
Lustilta pääsi hänen surustaan ja raskaasta sydämestään huolimatta makea nauru, sillä Santtepekki oli hänestä niin viattoman ja lapsellisen näköinen siinä moista asiaa tutkiessaan. Hän pyyhkäisi hilpeästi kolmannenkin läjän taskuunsa ja sanoi:
— Vielä häntä kysyy! Minähän sen tietysti söin. Luulin sinun sen älynneen.
Santtepekki huokasi. Hän oli aikonut tällä tavalla päästä pienen nuhdesaarnan alkuun, mutta huomasi sen toivottomaksi. Hän ei siis puhunut mitään, rykäisihän vain kuivasti ja katseli toveriaan. Ja silloin hän huomasi, että Lusti oli sittenkin muuttunut.