— Annatko siunauksesi Suomelle? kysyi Pietari rukoilevasti.
Jeesus vaikeni ja hänen kasvoillansa kuvastui tuska. Pietari näki, kuinka maailman vapahtaja tällä hetkellä taas uudelleen kärsi sovintokuolemansa tuskat, kuinka orjantappurakruunu ilmestyi hänen otsalleen, kuinka häntä suomalaisten ylpeyden, röykkeyden, kovakorvaisuuden, pahain himojen ja halujen, eripuraisuuden, kavaluuden ja kaiken saastan vuoksi piinattiin ja vaivattiin, syljettiin ja pilkattiin, vitsoilla piestiin, ristinpuun päällä kuoletettiin, kuinka hän kärsi kuoleman kaikki kauhut, kunnes hän, Jumalan sankari, voitti, nousi kuolleista ja astui ylös iankaikkiseen kirkkauteensa. Ja kun tuskan ilme Jeesuksen kasvoilla vaihtui jälleen jumalalliseksi, yleväksi rauhaksi, vieri hänen ohimoltaan, johon orjantappuran oka oli tunkeutunut, punainen, kuultava veripisara. Se putosi halki äärettömyyksien, kohti Suomenmaata, tuoden sinne kärsimyksien tien onneen.