Edellä Aino kiirehti poroaan pitkin pimeää metsätietä, ja hänen ajokkaansa pyrki voimakkaasti perään. Kauas heidän ei tarvitsisi ajaa, ennenkuin Seppä, Lippo ja isä yhtyisivät seuraan. Silloin heidän matkansa eroaisi Ainosta, joka siitä alkaen ajaisi toisaalle heidän kääntyessä kotiin päin…
Lailaa värisytti. Oliko hän nyt valmis lankeemaan Sepän syliin? Miksi tuli nyt häntä ajatellessa aina tunteeseen jotakin kylmää ja vierasta? Vaikka Seppä olikin rakas, niin silti. Oliko sitten Vorna todellakin tullut hänelle rakkaaksi?
Laila kyyristyi säikähtäen kuin olisi joku saattanut kuulla tämän hänen salaisen kysymyksensä, jonka vastausta hän pelolla ajatteli. Oli hyvä, että oli pimeä, joten kukaan ei saattanut tuota hänen kysymystään nähdäkään…
He eivät olleet ajaneet kovin kauas kylästä, kun Laila heräsi mietteistään siihen, että hänen pulkkansa törmäsi Ainon ahkioon. Syytä, miksi Aino oli peuransa pysähdyttänyt, ei tarvinnut kysyä, sillä kylästä kuuluva helvetillinen melu selvitti sen kyllä. Äkkiä Aino taas tempasi poronsa juoksuun, ja Laila arvasi hänen luulevan, että Vorna oli huomannut heidän pakonsa ja pannut heti toimeen yleisen hälyytyksen. Pian hän kuitenkin pysähtyi taas harkiten kuuntelemaan. Heidän pakonsa ei voinut enää tuota melua selvittää.
He olivat nyt sillä paikalla, jossa Sepän piti heidän tuloaan odottaa. Mitään ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt. Jäätävä tunne valtasi Lailan ja hän kirkaisi kauhusta. Ainon poro hyppäsi säikähtyneenä syrjään ja samalla ilmestyi vanha lappalainen metsästä kiireesti heidän eteensä!
— Isä!
Laila vaipui nyyhkyttäen isänsä kaulaan. Mutta Staalo rupesi heti hätäillen kiiruhtamaan:
— Pian matkalle, pian. Luulimme, ettette olleet päässeetkään lähtemään, kun rupesi tuo melu kuulumaan, ja siksi hiihtivät Seppä ja Lippo sinne katsomaan. Nyt kotia kohti kiireesti, sillä he kyllä jälkenne löytävät. Meidän ei tarvitse…
Hän pysähtyi, sillä karjalaistyttö oli tarttunut lujasti hänen käsivarteensa. Viitaten kylään päin, jossa taivas oli ruvennut oudosti punoittamaan, kysyi Aino tukahtuneella äänellä:
— Mitä merkitsee tuo tuolla?