— Voivat lapsi, voivat.
— Ja molemmat, tai ainakin toinen heistä voi saada surmansa?
— Se on hyvin luultavaa.
Laila painoi kädet silmilleen ja kirkaisi luonnottomasti:
— Isä, minä en voi lähteä! En.
Vanha lappalainen katsoi tyttäreensä aivan typertyneenä.
— Et voi lähteä? sammalsi hän.
— En. Minun täytyy estää heidän kuolemansa.
— Kuinka voisit sen tehdä? Sehän on mahdotonta.
Laila ei enää vastannut. Pelästyneen ja kauhistuneen isänsä lupaa tai kieltoa odottamatta hyppäsi hän pulkkaansa lähtien ajamaan. Töin tuskin Staalo selviytyi häntä seuraamaan, hätäisenä, sekautuneena tyttärensä oudosta käytöksestä ja tapahtuneesta odottamattomasta asiain käänteestä.