Mr Green katsahti häneen halveksuvasti.
— Sinne tietenkin soitin ensimäiseksi. Päällikkö vastasi, etteivät ne ole siellä ja käski minun sähköttämään kautta koko rautatielinjan siksi, kunnes saamme vaunusta selon.
— Oletteko tehnyt niin? kysyi Stanton.
Olen parhaillani toimessa. Olen tullut lännessä aina Uticaan saakka, ja joka ainoa asema ilmoittaa, ettei vaunua ole siellä.
— Me menemme nyt murkinoimaan, Floyd. Vastaukset saapuvat aikanaan.
Vallan vieressä oli hotelli, minne mr Green oli ottanut päämajan ja missä myöskin Stanton ja Floyd asuivat. Suurin osa kilpailujen virkailijoista ja toisista ohjaajista oli siellä myöskin asuntoa.
— Minä viilettäisin pikku New-Yorkiin asti, sanoi Atalanta-vaunun ohjaaja Stantonille, jos en pelkäisi, että Brooklynin läpi ajaminen liian usein olisi epäterveellistä.
Vastauksien tuloa jatkui hotellissa koko aamupäivän, kunnes mr Green itse ja toimisto olivat piirten paarten täynnä keltaisia paperisiekaleita. Mitä suurempi kaupunki oli ja mitä vilkasliikkeisempi sen tavara-asema, sitä kauvemman aikaa vei kadonneen vaunun etsiminen ja tiedonantaminen sieltä Long Islandiin.
Kello neljältä avattiin tiet jälleen harjotuksia varten. Merkuriusvaunu teki kierroksen ja menetti jälleen renkaan liidetessään muutamassa mutkassa. Sen jälkeen jäi vaunu asemalleen… Ei uskalleta kuluttaa viimeistä rengasparia, selitti Floyd utelijoille.
Ettekö voi ostaa niitä mistään? kysyi Stanton huolissaan.