— Aijotteko uhitella palkintotuomareja? sammalsi Floyd erittäin kohteliaalla äänellä.
Ohjaaja ei vastannut, ei edes vilkaissut, mutta tapa, millä hän veti henkeään ei kertonut mistään lempeistä tunteista. Seuraavalla kierroksella hän käänsi kumminkin veräjästä ja pysähytti hetkiseksi koneen lyhdyn sytyttämistä varten. Eräs mies, joka tunsi Stantonin tavalliset toivomukset toi hänelle vettä. Hän joi vähän ja työnsi sitte astian koneenkäyttäjälleen, mutta niin huolimattomasti, että osa sisältöä läiskähti vastaanottajan päälle.
— Siinä! sanoi hän lyhyesti
— Kiitos! Floyd otti sen vastaan ja joi radalle ajettaessa, paiskaten astian sitte maahan olkansa yli. Eräs sanomalehtireportteri otti sen vastaan ja istuutuen öljytynnyrin päälle kirjoitti kauniin kertomuksen koneenkäyttäjästä, josta riippui Merkuriusvaunun kilpailuun osanotto sekä siitä tavasta, millä Stanton osoitti kiitollisuuttaan hänelle.
Seuraava tunti kului rauhallisemmin. Ehkä Stantonkin oli siksi väsynyt, että malttoi ajaa varovaisemmin ehkä hän myöskin huomasi, ettei mikään vaunu voinut kestää moista menettelyä 24 tuntia. Mutta siitä huolimatta hän säilytti saavuttamansa etumatkan.
— Vaunu tulossa sisäänkäytävällä. Vaunu pysähtynyt käännöksessä, ilmoitteli Floyd aika ajoin. Muuten hoitelivat miehet äänettä tehtäviään.
— Antakaa merkki! komensi Stanton lopuksi aivan odottamatta heidän kiitäessään katsomoitten ja telttarivien välistä rataosaa. Floyd nousi seisomaan ja nostaen molemmat kätensä ylös antoi hän asemalla oleville miehille tiedon, että vaunu kohta ajaisi sinne. Seuraavalla kierroksella käänsi Stanton veräjästä ja ajoi Merkuriusyhtiön teltalle.
— Nouskaa vaunusta, käski hän, itsekin jättäen paikkansa.
Heidän kanssaan vuorottelevat miehet olivat valmiina täyttämään poistuvien paikat. Työmiehet häärivät koneen ympärillä, säiliöt täytettiin ja kaikki osat tarkastettiin, jonka jälkeen vaunu ajoi jälleen radalle.
Lopen väsyneinä ja jäsenet jäykkinä seisoivat ohjaaja ja koneenkäyttäjä hetkisen vastatusten heilahtelevien sähkölamppujen liehuvassa valossa. Viimein päästi Stanton naamarinsa, astui askeleen telttaa kohti, mutta kääntyikin uudelleen apulaisensa puoleen.