Syntyi hetkisen hiljaisuus.
— Minua ihmetyttää, tuumi Stanton kovaa, miksi te tuona iltana ilmoittauduitte koneenkäyttäjäkseni.
Floydin harmaat silmät sädehtivät.
— Siksi, että minä rakastan kilpailuja, minä rakastan niitä, vastasi hän kiihkeästi. Minulla, minulla on isäni verta suonissani ja tytön heikko ruumis, ettekö te näe miten ne taistelevat keskenänsä. Jo gasoliinin hajukin saa sydämeni sykkimään ja vereni virtaamaan kiihkeämmin. Muuten minä olin useasti pitänyt teitä silmällä, ja minä en voinut nähdä teidän jäävän pois kilpailuista. Ja minä olin niin väsynyt… hän pysähtyi keskelle lausetta.
Emmekö palaa radalle?
Stanton nousi ylös ja viittasi vahtimestarille.
— Te päästitte minut sillä kertaa pälkähästä, tunnusti hän. Mutta te sanoitte aamusella, että teillä on sisko; minua ihmetyttää, että te olette tehnyt sopimuksen kanssani koko kilpa-ajokaudeksi.
— Siskoni ymmärtää minua, selitti Floyd. Hän oli myöskin noussut ja seisoi hetkisen tuijottaen permantoon. Hän tietää, ettei minua kasvatettu elämään tyttöjen tapaan. Minä toivon, jos te joskus saatte kuulla minusta jotakin, josta ette pidä, jotakin, joka saattaa teidät ajattelemaan minusta toisin kuin nyt, että te muistaisitte, että mies on minut kasvattanut elämään miesten joukossa ja että se, mitä naiset tavallisesti oppivat, on jäänyt minulle kokonaan vieraaksi.
Stanton katseli häntä ivan ja ylenkatseen sekaisella hämmästyksellä.
— Tuskin oli luultavaa, että saan kuulla teistä sellaista, joka minua loukkaa, ilmoitti hän kuivasti. Pidättekö te minua hemmoteltuna tyttönä, Floyd?