Miss Carlisle hengitti nopeammin ja katseli toveriaan sellaisella omituisella voiton riemulla, että tämä oli kokonaan hämmästyä. Oven hän sulki itse ja väänsi lukkoon yhä katsellen Stantonia.
— Minä olin vakuutettu, että tulisitte mukaan, mumisi hän, ja nyt te syötte päivällistä meillä.
KUUDES LUKU.
Voitettu.
Merkuriusyhtiön apulaisjohtaja oli Lowellin huolestunein mies kilpailupäivän aamuna. Kello neljännestä yli 10, viisitoista minuuttia ennen ensimäisen vaunun lähtöä, oli Merkuriusvaunu valmiina ja sen huolellisesti puettu koneenkäyttäjä, jonka mahdollinen karkaaminen oli tuottanut mr Greenille niin paljon päänvaivaa, paikallansa. Mutta ohjaaja, tuo moitteeton Stanton, oli poissa. Merkuriusasema oli suunniltaan levottomuudesta.
— Oletteko soittanut hänen hotelliinsa, kysyi Floyd mr Greeniltä, tämän saapuessa otsaansa kuivaten paikalle.
— Soittanut? Olen soittanut joka ainoaan kaupungin hotelliin, poliisille, juuri joka ainoaan paikkaan. Hän meni hotelliinsa ja pukeutui lähdettyänsä täältä eilen illalla, ja sitte hän ajoi pois Atalanta-vaunussa jonkun hemmetin naisen kanssa; siinä on kaikki mitä tiedän. Hän ei siitä myöden ole palannut hotelliin.
Floydin kapeat, ruskeat kädet pusertuivat nyrkkiin ja hänen suunsa vetäytyi halveksuvaan hymyyn.
— Nainenko? toisti hän.
— Niin kerrotaan — ja minä kun olisin yhtä hyvin luullut Ralph
Stantonin ruvenneen juomaan.