— Teidän täytyy uskoa, että olen kiitollinen noista päivällisistä, ilman muodollisuuksiakin, miss Carlisle. Matkustan Indianaan muutaman päivän perästä, torjui hän.
Tytönkin ilme koveni äkkiä ja merkillisesti, hän otti askeleen taaksepäin nostaen pitkää laahustintaan.
— Kuten tahdotte. Oh! Me saimme tietää, mikä vaunu voittaa, kun teidän täytyy olla poissa kilpailusta, mr Stanton, kuten Lowellissakin. Ja te olitte väärässä… se ei ollut Duplex vaan Atalanta vaunu. Hyvää yötä!
Stanton katsahti varsin hämmästyneenä hänen jälkeensä, käännähti sitte ympäri ja kohtasi Jessican vilpittömät silmät.
— Tulkaa ulos raittiiseen ilmaan, pyysi hän. Hänen hajuvetensä tukehduttaa.
— Sandelipuun tuoksua, vastasi Jessica ympärikääntyessään; hänellä oli veljensä tapa heti totella kehotusta. Kun he olivat matkalla ulos, kysyi tyttö: saanko sanoa jotain tungettelevaa?
— Mikä oikeus on minulla suuttua siitä, jota minulle sanotaan. Minä itsekään en pidä tapanani häikäillä.
— Silloin minä pyydän, ettette lähesty miss Carlislea vähää ennen kilpailua.
Hän pysähtyi paikalleen jalkakäytävällä.
— Te tiedätte… te tunnette…