Stanton! tervehti hän iloisesti ja veti kumihansikkaan kädestään antaakseen kättä. Floyd oli tyttömäisen arka käsistään ja suojeli niitä aina työssä, jos se vain suinkin kävi laatuun.
— Tulen suoraan junalta, ilmoitti Stanton. Haluatteko ottaa vaunun alas?
— Heti, kun te olette valmis.
— Olen valmis nyt. Menkää ottamaan päällenne jotakin lämmintä, ilma käy viileäksi ennen auringon nousua.
Kohtaaminen ei ollut tunteellinen, mutta kumpikin oli tyytyväinen. Stanton iloitsi ja tunsi helpotusta nähdessään jälleen koneenkäyttäjänsä. Nyt hän ihmeekseen vasta huomasi, miten levottomaksi eilisen illan tapaus oli hänet saattanut.
— Saatte luvan olla ihmisillinen renkaita kohtaan, varotti Floyd. Meillä on nämä vain varalla. Ne, jotka ovat lähetetyt kilpailuja varten, eivät ole vielä saapuneet.
— Miksi eivät?
— Jumala sen tietää. Mr Green on soittanut rengasyhtiölle. Luulen, että ne saapuvat tänne tänäpänä tai viimeistään huomen aamuna.
— Toivon sitä. Onko selvä?
— On. Täällä kerrotaan, että juttu teitä vastaan ajostanne Pelhamin puistossa oli eilen esillä.