Näiden uudempien runojen kokoelma näyttää, vaikka kaikki huonommat jätetäänkin pois, paisuvan melkoisesti suuremmaksi kuin mikään edellämainituista.
5) Suomen kansan sananlaskuja (sananparsia, vertauksia j.n.e.). Keräelmässä niitä on useita tuhansia. Aikomukseni on ryhtyä niitä järjestämään päästyäni vapaaksi idyllisistä runoista. Suotavaa olisi että samalla kertaa voitaisiin julkaista mitä muutkin ovat keränneet, ja tämän Seura voinee aikaansaada julkaisemalla sanomissa pyynnön, että sellaisia keräelmiä mainittua tarkoitusta varten Seuralle lähetettäisiin. Ne saattaisi sitten helposti sovittaa siihen käsikirjoitukseen, jonka täältä Seuralle lähetän, tai myöskin voisi sovittaa minun keräämäni runot niihin.
6) Suomen kansan arvoituksia. Näitä on kerättyinä hieman yli tuhannen.
7) N.s. tarinoita (kaskuja, saarnoja). Sellaisia olen pannut kirjaan lähes kahdeksankymmentä.
8) Uusia suomalaisia sanoja, puhetapoja, murteishuomautuksia y.m.
Sananlaskuja, arvoituksia ja satuja oli kaikkialla, satuja kuitenkin etupäässä Venäjän-Karjalassa ja Sortavalan lähipitäjissä. venäjän-Karjalan pitäjät Vuokkiniemi ja Paanajärvi ovat mytologis-historiallisten runojen olemassaolon keskustana. Kuta enemmän mainituilta paikkakunnilta poistuu mihin suuntaan tahansa, sitä harvinaisemmiksi tulevat tämänlaiset runot, mikäli osaksi itse olen kokenut, osaksi varmasti kuullut muiden mainitsevan. Tuoppajärven ja Pääjärven tienoilla, Sodankylässä ja Kuolajärvellä niitä oli sangen vähän; hieman paremmin niitä muistetaan vielä Kajaanin läänissä ja Repolassa. Savossa ja Suomen-Karjalassa ne ovat enimmäkseen unhotuksiin joutuneet, ja Venäjän-Karjalassa niillä seuduin, jotka ovat itä- ja eteläpuolella äsken mainittuja, lauletaan parhaasta päästä venäläisten laulujen sokerruksia. Nämä alkavat myöskin Vuokkiniemessä, Paanajärvellä ja Repolassa saavuttaa suurempaa suosiota kuin alkuperäiset suomalaiset laulut. Idylliset runot elävät yhä vielä Sortavalan, Jaakkiman, Kurkijoen, Kesälahden, Kiteen, Ruskealan, Pälkjärven, Tohmajärven, Ilomantsin, Liperin ja Pielisjärven pitäjissä. Lappeenrannan lähipitäjissä ne olivat melkein kokonaan tuntemattomat, ja niin sanottiin asian laidan olevan myös Kurkijoen eteläpuolisissa seuduissa. Koko Savossa niitä on sangen vähän, Venäjän-Karjalassa hieman enemmän. —
Turha oli toivoni saada tällä matkalla edes Karjalan rahvaalta suomalaisen runouden tuotteet, sananlaskut, arvoitukset y.m. jotakuinkin täydellisesti kerätyiksi. Ainakin puolet niistä elänee enää vaan kansan muistissa, kunnes ne vastedes ehditään kirjaanpanna tai kunnes ne ainaiseksi häviävät. Ei ole niin suurta vaaraa sananlaskujen, arvoitusten ja satujen kuin vanhojen runojen unhottumisesta; sillä edellisten sijaan muisti ei ulkoapäin saa sellaista korvausta kuin jälkimäisten, joita syrjäyttämistään syrjäyttävät puolivenäläiset, puoliruotsalaiset tai muut uudemmat laulut. Sen tähden olisi suotavaa, että Seura vastedeskin pitäisi huolta niiden keräämisestä, mikä lieneekin helpompaa sittenkuin on ehditty järjestää ja painosta julkaista aikaisemmin muistiin pannut. Muuten se, joka harrastaisi asiaa ja olisi halukas tekemään vaelluksia, saattaisi vähillä kuluilla tehdä sellaisia keräyksiä. Vuonna 1828 vaelsin, matkarahoinani vajaa 100 ruplaa pankkiseteleitä, vapunpäivästä syyskuun keskivaiheille, ja tämän suven vaelluksiin kuuden kuukauden ajalla ei mennyt enempää kuin 200 ruplaa. Näistä rahoista olisivat kyllä puoletkin riittäneet ja matkan tarkoitus olisi saavutettu, jos nyt, kuten silloin, olisin liikkunut talonpoikaisvaatteisiin puettuna. Monessa suhteessa kesänaika on talvea sopivampi sellaisten matkustuksien toimeenpanemiseen.
Elias Lönnrot.
2.
Kamreeri Rabbelle.