Anoppi sulhaselle, lähtiessään valk. liinapaian, jota vastaan sulhanen 2 riksiä rahaa hänelle, — Morsian akalle rätsinän ta sukat, isälle valk. liinapaian, puksut ta kintahat, veljille ruskian huivin ta liinapaian valk., sisarille rusk. huivin ta valk. rätsinän, lapsille kinttahaiset.
Kulki kaksi venäläistä jokia myöten, nukkuvat rekeen kumpanenki. Hevonen viimmen joutu jäätöytäälle, joka irtautu ja virtaa myöten koskessa meni alas. A kuinka nyt velle hepo seiso ta metsä juoksoo.
Metsäpirtissä maattiin pieni venäläispoika suuremman vellensä kera. Ei Petri — Mi tuli? — Hammas kirpoi — Luo(ti) menemään — Taasen vähä aikaa uinottua: Ei Petri vellen! — Mi tuli? — Toinen kirpoi — Menemään luo — Vähän ajan päästä taasen: Ei P[etri]. — No mi siulla? — Kolmas kirpoi (lohkei) hammas. Hiisikö sillä sialla on maannut, siirrälläte toiselle sialle. Hämeessä ennen tallinsa sentähen muutalti. —
Tiesaarassa istutaan Vieritsänä sekä miehet että naiset ta tieustellaan tulevaisia onnia. Kolme kertaa ennen pitää viikatteen raualla ympäri paikan käyä.
Unen vuoen aikana valetaan (sulatetaan) tinaa ja siitä tieustell[aan].
28.
Matka Majavalahdesta Heinäjärveen.
(Päiväkirjasta.)
Matkan ensimäinen puoli kuljettiin tiheän metsän läpi, niin ettei puoleen aikaan nähnyt muuta kuin puita ympärillään ja lumen taivuttamia haaroja ja oksia päänsä yläpuolella. Aina kun vemmel sattui niihin ja karisti joukoittain lunta kyyditsijänaisen päälle, hän iloitsi siitä, että seuraavana vuotena oli tuleva hyvä vuosi, kun oli niin paljo huuetta metsässä. Vasemmalla näkyi Majavaara, joka kaukaa näytti hyvinkin muhkealta, mutta jota lähemmäksi tultua ei enää voinut nähdä. Niin käy monien suuruuksien, jotka läheltä katsoen menettävät arvoansa. — Matkan jälkiosalla oli 3 lampea (Ruokojärvi, Hirvasjärvi ja Viksijärvi), ja niiden välillä metsää.
Kalmikkoa pelätään niin Ven[äjän] kun meiänki puolella ja muutamat luulevat kuolleiten jälle käyvän. Kalmikkoin päällä heitetään mettä kasvamaan. [Nämä kaksi lausetta alk. suomeksi.] — Mutta uskovatko joihinkin haltijoihin, en tiedä. Eikä niitä tarvittanekkaan, kun messinkijumalat tekevät saman palveluksen, ja kun vielä on se etu näistä, että voi sylkeä niitä kasvoihin ja ruoskia niitä, kuten välistä kuuluu tapahtuvan. "Sie pakana vet miulla et ni mitä hyvää laai, mie siua molin."