Murteet ovat hieman erilaiset eri pogosteissa. Salmissa, Suojärvellä ja Suistamolla kieli alkaa lähennellä suomea. Impilahdella kieli on vielä puhtaampaa, tai oikeammin sanottuna: tuntuu kuin siellä olisi kaksi kieltä: toinen, jota rahvas, etenkin kreikanuskoinen, keskenään puhuu, ja toinen, jota se puhuu vallasihmisten ja suomalaisten kanssa. Sellaista kaksinaiskieltä saattaa osaksi muuallakin huomata. Näin on esimerkiksi Pohjanmaan pitäjissä ja Taalain maakunnissa ruotsin laita. Sama omituisuus havaitaan virossakin: tämän vuoksi Rosenplänter jossakin paikoin "Beiträge" kirjaansa valittaa, ettei hän monivuotisten tutkimusten jälkeen ymmärtänyt, mitä virolaiset keskenään puhuivat. Kanteleessa olevia suomalaisia lauluja ymmärrettiin vain puolittain Hyrsylään asti, mutta viimemainitussa paikassa niitä kuunneltiin yhtä tarkkaavaisesti kuin Suomessa.

Missä Turun murre jättää pois lyhyen a:n ja ä:n, siinä aunukselainen muuttaa ne u:ksi, y;ksi, esim. muita, äiä, muit, muitu, näit, näity. — Inessiivi on osaksi niin sulautunut yhteen elatiivin kanssa, että myöskin sanotaan siit pro siellä, toisissa paikoin sie, sikä; tuos pro tuolla, tää pro täällä.

Suomelle outoja konsonantteja: venäjän tjs, tj, zh sekä muut kaksoiskonsonantit hyvin tavalliset sanojen alussakin: tjsura, briha, spravia, skaatteri y.m. Tavattomia sanoja; mindloinen = entinen; roscha = kasvot; tjirppaa = [kärsiä, sietää], mollotit molemmat; pahmas s. o. "viis nellikkö kakraa"; salkku = pussi, väitsi; hevotso = tamma; toimistoa = toimittaa; nenkoma, nenkoinen = semmoinen; plotniekka = nikkari. — Niekka sana liitetään yleisesti muiden sanojen jälkeen; sanotaanpa esim. pohmelniekaksi pohmelossa olevata. — Tsamotsa = laukku.

12.

Tohtori Rabbelle.

[Veskelykseu seuduilla, 30? 31 p:nä maaliskuuta 1841.]

Rakas Veli!

Taannoin kirjoitin Sinulle Petroskoista pyytäen 200 ruplaa Arkangeliin. Luullakseni et vielä ole kerinnyt niitä lähettämään ja riennän sen vuoksi peruuttamaan koko tilaukseni. Merkilliset passi-hankaluudet saivat aikaan, että en saanut lupaa jatkaa matkaani. Passillani on oma historiansa, jonka nyt tahdon lyhyesti kertoa. [Kertomus on usein kohdin sanamuodoltaankiu sama kuin ylempänä päiviikirjan otteissa.] — — — — —

Saavuin sitten Veskelykseen. Sikäläinen tulli-inspehtori oli oppinut puolalainen, joka puhui kotitarpeiksi sekä saksaa että latinaa, sanoipa ennen puhuneensa frankogallienkin kieltä, jota hän ei kuitenkaan enää liene osannut paljoa paremmin kuin allekirjoittanutkaan. Hän kutsui minut sekä päivällisille että kahville, joita en pyytänyt, mutta ei sanonut voivansa merkitä tarkastetuksi Suomessa annettua passia, jota ei ensin ollut Pietarin Suomalaisessa Passivirastossa näytetty tai ainakin merkitty Rajajoella tarkastetuksi. Kun sanoin Petroskoin kuvernöörin nimenomaisen tahdon olevan että hän todistaisi kirjoituksellaan passin rajalla näytetyksi, niin hän nauroi ja sanoi, että juuri sama kuvernööri oli sanonut, että hänellä ei ole oikeutta kirjoittaa muihin suomalaisiin passeihin kuin äsken mainittuihin. Minun olisi siis ollut lähdettävä joko Rajajoelle tai Pietariin, mutta päätin mieluummin tällä kerralla jättää koko samojeedi- ja Lapin-retken kuin kuluttaa aikaani kiertelemällä rajapaikasta toiseen. Näin ollen saavun täältä vähitellen, ainakin toukokuussa, Helsinkiin. Sitä ennen aion käydä katsomassa maata ja kuulemassa kieltä Käkisalmen seuduilla ja Viipurin ympäristöllä, joissa paikoin en ennen ole ollut. Aunuksen murretta olen nyt jonkun verran tutkinut, mutta ainakin kuukausi olisi minun vielä pitänyt oleskella täällä; tuon onnettomuutta tuottavan passini vuoksi en kuitenkaan tahtonut pidentää siellä oloani. Sitäpaitsi on riennettävä Sortavalaan lähettämään kieltoja sekä Sinulle että muille, joita olen pyytänyt kirjoittamaan minulle Arkangeliin.

[Jatko 15:ntenä.]