[Päiväkirjasta.]
Karmala, 4 ja 5 p:nä huhtikuuta 1841.
Aunuksen kieltä.
[Neljättä sataa sanaa sisältävä sanaluettelo.]
17.
Kirje tohtori Lönnrotilta.
["Borgå Tidning" v. 1841. 31 n:o.]
Sortavala, 8 p:nä huhtikuuta 1841.
Sen matkan suhteen, jonka aioin tehdä lappalaisten ja samojedien pariin, on toteutunut suomalainen sananparsi: kauas käetään, porstuasta palataan. Tultuani Petroskoihin ja jätettyäni passini poliisikamariin, minut kutsuttiin sinne muutaman päivän kuluttua ja minulle selitettiin, että minut oli lähetettävä takaisin Suomeen. Kysyttyäni: miksi? poliisimestari (gorodnitshii) näytti minulle määräyksen, joka on painettu uusien passien toiselle sivulle ja on näin kuuluva: "Saavuttaessa venäläiseen kuvernementtiin on tämä passi näytettävä lähimmässä rajatullikamarissa tai vartiopaikassa, jotta se asianomaisesti tarkastetuksi merkittäisiin, ja tulee se, jonka passin huomataan olevan sellaista kirjoitusta vailla, omalla kustannuksellaan takaisin lähetettäväksi." Määräys oli jotenkin selvä ja minun passini oli todellakin niitä kovaosaisia, joissa tuota kirjoitusta ei ollut. Olin kyllä Salmin ja Tulomajärven pitäjien välillä poikennut Kollatselän kylässä olevaan rajavartioon, mutta en ollut saanut mitään tarkastustodistusta passiini. Rajavartion päällikkö oli edellisenä yönä palannut matkalta Aunuksesta ja oli vielä makuulla, kun päivällisaikaan saavuin passineni ja tahdoin sitä hänelle näyttää. "Nje nada" [ei ole tarpeellista] hän vastasi minulle vuoteestaan, ja tämän kuultuani poistuin hänen luotansa. Kun tieni seurasi rajaa, oli minulla 55:n virstan pituisen matkan perästä Veskelyksen pogostassa toinen rajavartio edessäni. Sikäläinen tullivirkamies oli vähää ennen lähtenyt Petroskoihin viemään jotain takavarikkoon otettua kahvia. Hänen kasakkansa kyllä kysyivät laukkuani, mutta eivät ollenkaan passiani, joka siis täälläkin jäi tarkastamatta. Näin ollen saavuin sitten Petroskoihin, missä sitten gorodnitshii julisti äsken mainitun tuomionsa. Vedin tosin esiin puolustuksekseni minkä voin ja toivoin, ollen viaton siihen, että passi oli vailla tarkastuskirjoitusta, saavani jonkunlaista lievennystä, mutta hän sanoi, ettei voinut päätöstänsä muuttaa. Sieltä läksin kuvernöörin luo ja kerroin taas siellä, miten en rajalla ollut voinut saada passiani tarkastetuksi. Mutta hänkin oli samaa mieltä kuin gorodnitshii. Muutamien mutkien perästä saavutettiin sentään se myönnytys, että pääsin matkustamaan ilman asianmukaista kruununkyytiä, ja vielä lisäksi, että saavuttuani rajalle saatoin siellä tarkastuttaa passini ja sitten palata. Mutta pyyntööni, että matkustajien tai postin välityksellä olisin saanut tämän asian toimittaa, hän ei suostunut, vaan sanoi välttämättömäksi, että omassa persoonassani saavuin asianomaiseen paikkaan. Taisipa hän vähän alussa epäilläkkin, olinko se, joksi passi osotti. Sillä hetken valmistelun jälkeen, jolloin hän oli poissa huoneesta, hän kutsui minut sisälle rouvansa luo tutkittavaksi lääkintätieteessä. Rouva näet oli olevinaan sairas ja tahtoi muka sairautensa johdosta kysyä minulta neuvoa, vaikka kaupungissa on kolme omaa lääkäriä. Tästä kokeesta suoriuduin siten, että kirjoitin hänelle reseptin, joka sitten luultavasti jätettiin kaupungin lääkärikolleegin tarkastettavaksi. — Viivyttyäni kaikkiaan yhdeksän vuorokautta tässä kaupungissa tein säädetyn matkan 9:n peninkulman päässä Petroskoista olevaan Veskelyksen rajavartiopaikkaan saadakseni passini asianmukaisesti tarkastetuksi. Mutta tultuani sinne, huomasin, että minua oli peijattu, sillä rajanvartija ei sanonut voivansa kirjoittaa tarkastustodistustaan muihin passeihin kuin niihin, jotka oli tarkastettu Pietarin Suomalaisessa Passivirastossa: sen puoleen hän neuvoi minua kääntymään tai ainakin matkustamaan Rajajoelle. missä hänen luulonsa mukaan tämän tarkastustodistuksen mahdollisesti voi saada. Kun näytin hänelle tämän kirjeen alussa mainitun määräyksen venäläistä käännöstä. joka säätää, että passit ovat rajalla näytettävät ja merkittävät, hän sanoi asetuksen määräävän, että passit ovat tarkastutettavat tamozhnja'ssa tai zastovassa, mutta ettei rajavartioasema ole kumpaakaan, vaan että se on yksistään vartiopaikka eikä tullilaitos, mitä mainitut sanat ainakin hänen selityksensä mukaan merkitsevät. Sittemmin kaulin kerrottavan, että kaikki muutkin passit, jotka olivat kirjoitetut uuden mallin mukaan, oli jätetty rajavartiostoissa tarkastuskirjoituksitta. En voi muuta ajatella, kuin että rajatullikamari ja vartiosto todella ovat väärin käännetyt sanoilla tamozhnja ja zastova [edellinen sana on sanakirjassa käännettynä sanalla tullikamari, jälkimmäinen sanalla tullipuomi, tullihuone. Kirjoittajan huomautus], tai että joku muu väärinkäsitys on syynä tähän rettelöimiseen. Sillä tuskinpa tarkoitus lienee, että esim. sen, joka Kajaanista aikoo matkustaa Kemiin, ensin täytyy lähteä Rajajoelle tai Pietariin. Joku neuvoi minua rajalla, että jättäen passin tarkastuttamatta olisin Veskelyksestä maaseutupitäjien kantta matkustanut Kemiin ja Arkangeliin olettaen, ettei siellä oltaisi niin tarkkoja, mutta kun arvelin saaneeni tarpeeksi tästä karkoitusretkestä, en tahtonut heti joutua toisen samanlaisen alaiseksi, vaan jätin ainakin ensi talveksi sikseen koko Lapin-matkan ja palasin omaan maahan, missä kuitenkin on parasta olla. Näin kuljeskellessani edes takaisin passineni minulla kuitenkin oli hyvä tilaisuus tutkia aunuksen murretta, enkä siinä suhteessa kadu näin keskeytettyä matkaa. Mainittuun murteeseen on sekoittunut ainakin kolmannekseksi venäläisiä sanoja, siinä on muutamia omia taivutusmuotoja ja joukko alkuperäisiä omia sanoja, joita suomen kielessä Suomen rajojen sisällä ei ole, jota vastoin suomen kielen sanoista puolet ovat sille outoja. Venäjän kaikki suhuäänteet ovat jotenkin tavallisia, niin että selvästi kuulee eron z, zh, c. sh äänteiden välillä. Missä suomen kielen k, p, t katoavat tai muuttuvat edellisen konsonantti-äänteen vahvikkeeksi, ne aunuksessa tavallisesti muuttuvat g:ksi. b:ksi, d:ksi, joiksi ne sitäpaitsi monessa muussakin tapauksessa muuttuvat. Sanan alussa ei kaksi tai kolme konsonanttia tuota ääntämiselle mitään vaikeutta. Nominien lopussa olevat lyhyet a ja ä äänteet muuttuvat yleisesti u:ksi ja y:ksi: kerdu, äijy, pitky, parttu j.n.e. = kerta, äijä, pitkä, partta. Sellaiset sanat kuin lakea, korkea, hopea j.n.e. äännetään muutamilla seuduin lakeda, korkeda, hopeda, mikä seikka näyttää tukevan aikaisempaa luuloani, että sellaiset sanat oikeastaan ovat johdannaisia kielestä kadonneista sanoista laki, korki, hopi ja näiden infinitiivi-sijasta. Useat sijat ovat aunuksen kielessä lakanneet olemasta erityisinä muotoina; niinpä esim. sekä inessiivi (talossa) että elatiivi (talosta) molemmat kuuluvat talos, samoin sekä adessiivi että ablatiivi kuuluvat talol, vaikka adessiivin asemessa joka tapauksessa kernaimmiten, käytetään inessiiviä. — Mutta riittäköön jo tämä, ja jos haluat saada enemmän tietoja aunuksen kielestä, niin voit saada ne, kun toukokuussa tulen Porvooseen, sillä nyt olen päättänyt täältä lähteä Käkisalmen ja Viipurin seuduille, sieltä kesäkelillä jatkaakseni matkaani Helsinkiin, missä sitten aion viipyä lukukauden loppuun. — Kun olen kuullut, että "Borgå Tidningissä" on ollut julkaistuna tietoja näin kiireisesti päättyneestä matkastani, olen kirjoittanut tämän oikaisuksi.