31.
[Päiväkirjasta.]
Nousu, 7 p:nä joulukuuta [1841].
Kemijärvestä Sailaan 8-9 peninkulmaa tietä pitkin, jolla ei ollut jälkeä, poikki soiden ja lampien, jotka upottivat, minkä vuoksi kaikkialla — ja vielä suuremmalla syyllä, kun meitä oli kaksi kyyditettävää — meidät pakotettiin ottamaan kaksi hevosta. Alituisesti valitettiin, etteivät kirkonrakentamisrahat olleet tulleet seurakunnan hyväksi, vaikka kirkko aikoja sitten oli valmis. Herroja epäiltiin kuten tavallisesti. Sallan rahvas on muuten laiskaa, epäluuloista, veijarimaista, ryypiskelevää, runsaan maksun nylkijöitä milloin vaan sopii, kykenemätöntä. Marraskuun 28 p:nä saavuimme Sallaan, lähdettyämme 26:ntena Kemijärveltä. — Aikomuksemme oli lähteä Akkalan-Lappiin, mistä muutaman päivän kuluttua Sallaan tuli 50 poroa ja viisi lappalaista tuoden poronsarvia ja kalloja. Mutta kun useat Sallan miehet sitä ennen olivat saaneet päähänsä, että heillä muka oli toiveita päästä meitä 40:stä ruplasta Akkalaan kyyditsemään, niin he pelottivat lappalaiset meidän suhteemme, niin etteivät nämä huolineet meitä mukaansa, vaikka tarjosimme 15 ruplaa 12;sta peninkulmasta, jonka pituisen tämän välin sanottiin olevan. Lappalaisten lähdettyä päätimme kiusallakin olla hankkimatta sallalaisille kyytiansiota, hylkäsimme kokonaan Akkalan matkan ja läksimme Nousuun, minne on 2 1/2 peninkulmaa, sieltä kääntääksemme kulkumme Hirvaslappalaisten luo (Nuortiin) tai Inariin. Papin tila ja asunto, häät, talontarkastus y.m.
Sanoja: vierahaja, vierahajen, kintahaja j.n.e. Rovaniemessä aina otet[hin] [käsikirjassa reikä], Kemissä samoin, Kemijärvessä, Sallassa ja Sodankylässä — — [käsikirjassa reikä]. Mikä kumma se siinä on, kun lapset talossa rupeevat äitinsä kieltä haastamaan, vaikka koko talon peret haastoa toista [lause on tällaisenaan käsikirjoituksessa], sanoi muuan Jyväskylän mies, jonka vaimo oli kotoisin Korpilahdelta. — Korja kertoi lappalaisesta Udjuksesta, että tämä metsässä oli nähnyt unta; ei kotona ole hyvä — lähti liikkeelle — järvi eteen — ei venettä — kulki kuivin jaloin järven yli ja käski toverinsa seurata — siinä upposi polviin asti — kaksi tytärtä kuollut ja haudattu — vaimo itkemässä — laitatti tulen — asettui hajareisin sen yli ja rupesi laulamaan — tulee toinen tyttäristä, joka oli herännyt haudassa, ryömien ja hapuillen oven takana — koirako lienee? Vaimo päästää sisälle, näkee oman tyttären. Kohta sen jälkeen toinen tytär, mutta myyrät (hiiret) olivat kalunneet toista poskea. Tämä tytär kuoli paria päivää myöhemmin, mutta toinen eli ja joutui naimisiin. — Nousu 2 1/2, Kuorska 2, Saukoski 3, Värjön jokea Saukoskelle +. Tavallisesti 3 koiraa, mustaa, yhdellä tilalla. Pirtit suureksi osaksi uloslämpiäviä. Rova = vanha palanut metsä, jossa jo uutta jäkälääki kasvaa. [Lause on tällaisenaan käsikirjoituksessa.] Murharova, kaksi peninkulmaa Martista (3 vanhaa peninkulmaa ylempänä Saukoskea) Kemijokea ylöspäin. — Sota — Venäläisiä — Kaikki tapettu — Kaksi miestä oppaiksi — Vartija nukahtaa — Nuo kaksi kokoavat kaikki nuolet — Nyt sota — Vihollinen tappanut kaikki — He sivakoillaan ampuvat. [Lause on tällaisenaan käsikirjoituksessa.] Johtajaan ei voida ampua — Kädellä vastaanotti kaikki — Koetettiin [ampua] hopealla j.n.e. — Kuikan nokka nuolennenään [lause on tällaisenaan käsikirjoituksessa.] — Läpi käestä otsaan [lause on tällaisenaan käsikirjoituksessa.] — j.n.e.
Rupesi ostastumaan sitä pyssyä — met, tet, het — itteä — het tultiin — Sodank[ylässä:?] — Ei tulete pro tule' — Hän tihistyi sitä kaietta: piti liian tiheänä — tyyiistyi hevoista — hän tuletee — eiäh = ei: oneh = on. [Kappale on tällaisenaan käsikirjoituksessa.]
32.
[Päiväkirjasta.]
Korvanen, 17 p:nä joulukuuta [1841].
[Alku näyttäisi olevan kirjeen luonnosta, joka syystä tai toisesta on jäänyt kesken.]