29:nnen päivän illalla tulimme tänne Arkangeliin ja majoittausimme ispravnikan neuvosta venäläiseen ravintolaan, jossa siitä asti olemme asuneet. Tosin toisena tai kolmantena vuorokautena muuan saksalainen, nimeltä Sturtzer, jonkun täkäläisen pankin sihteeri, tuli luoksemme ja ilmoitti, ettei muka ollut arvomme mukaista asua venäläisessä hotellissa, minkä jälkeen hän tuli oikeaan aineeseensa, nimittäin että saisimme huoneen, ruokaa ja palvelusta hänen luonaan, ja hyväksi aluksi hän kutsui meidät ilmaiseksi päivällisille. Mutta isäntä, joka niinikään näytti halukkaasti pitävän meitä luonaan, vei meidät talonsa kolmanteen kerrokseen ja tarjosi meille kaksi oikein siistiä huonetta ynnä palvelusta sekä ruokaa pari kertaa päivässä, määräten tästä jotenkin kohtuullisen hinnan, nimittäin ruplan vuorokaudelta kummaltakin. Kuitenkin menimme Sturtzerin päivällisille, katselimme huoneita ja tiedustelimme hintaa; hän määräsi 30 hopearuplaa vallan samoista eduista, joista hotellinisäntä pyysi ainoastaan 17 rupl. 15 kop. hopeaa, eli 60 ruplaa pankkiseteleitä. Päälle päätteeksi Sturtzerin huoneet olivat huonommat, ja näköala niistä oli rikkatunkiolle päin, kun meillä sitävastoin täällä on koko kauppatori ja kahden virstan levyinen Vienajoki silmiemme edessä. Kiitimme siis näytepäivällisistä ja päätimme jäädä asumaan hotelliin, vähät välittäen siitä, kuinka sopivaa tai sopimatonta se saattoi olla herra Sturtzerin mielestä. Tämä päätöksemme ei liene suuresti häntä miellyttänyt, sillä hän ei sitten monasti ole käynyt luonamme, mihin saatammekin olla tyytyväiset. Hän näet puhui kaikennäköisistä aineista niin että täytyi olla mitä kristillisin kärsivällisyys, jos mieli jaksaa sitä kuunnella.
Toisena päivänä täällä oloamme menimme arkimandritta Venjaminin luo, jonka piti opettaa meille samojeedin kieltä. Hän otti meidät kylläkin kohteliaasti vastaan, lupasipa antaa meille samojeedin opetusta, mutta pelkäsi, että me levittelisimme hänen tietojaan, ennenkuin hänen samojeedilaiset teoksensa olisivat ehtineet tulla painetuiksi, minkä vuoksi hän toisella tai kolmannella kerralla hänen luonaan käydessämme toi esiin pitkän asiakirjan konseptin, joka sitten oli puhtaaksi kirjoitettava leimatulla paperilla ja jonka kautta meidän oli sitoutuminen siihen, ettemme ilman hänen erityistä lupaansa, suullisesti emmekä kirjallisesti ilmaisisi mitään tulevasta samojeedin kielen taidostamme muille. Mitä minuun tulee, olisi voinut olla yhdentekevää, olisinko allekirjoittanut sellaisen sitoumuksen vai en, mutta Castrén, joka varsinaisesti aikoo ryhtyä samojeedin kieleen, olisi sellaisen sopimuksen kautta varsin ikävällä tavalla sitonut kätensä. Tuo paperi onkin vielä allekirjoittamatta, ja minä puolestani jätän nyt kernaasti samojeedin kielen, sillä tulevathan Sjögren ja Castrén pian kunnollisemmin sitä tutkimaan. Sen sukulaisuus suomen kanssa tuntuu lisäksi olevan niin vähäinen ettei mitenkään maksa vaivaa suomen vuoksi sitä kieltä tutkia. Ei edes ainoakaan lukusanoista kaukaisestikkaan vivahda suomen lukusanoihin, ja sukulaiskielissä tavallisesti kuitenkin lukusanat sekä pronominit osottavat suurempaa yhdenkaltaisuutta. Ápäi on yksi, sidhed 2, njaara 3, tiátah 4, samliangn 5, måttah 6, si'uh 7, sidniät 8, haveieuh 9, ju'uh 10, jurah 100, jujurah 1000. Mutta mitä yhtäläisyyttä näillä on lukusanojen yksi, kaksi, kolme j.n.e. kanssa? Castrénilla on täällä meikein joka päivä ollut luonaan muuan samojeedi, jolta hän muun muassa on pannut muistiin joukon sanoja, mutta hyvin harvoilla näistäkään on yhtäläisyyttä vastaavien suomen sanojen kanssa. Kuitenkin on niitä muutamia, mutta vaikeata on vielä sanoa, tuleeko niitä useampia kuin mitä heprea ja kreikka tässä suhteessa on tarjonnut. Tosin tulee kahden kielen sukulaisuutta arvosteltaessa enemmän pitää silmällä koko kielen rakennetta kuin yksityisiä sanoja, mutta tässäkin suhteessa olettamusta samojeedin ja suomen sukulaisuudesta kohtaa suuri vaikeus siinä, että suomessa ja sen sukulaiskielissä sanan ensimäinen tavu on teräväkorkoinen, jota vastoin tämä tavu samojeedin kielessä näyttää voivan olla korkoa vailla. Koska kuitenkin joka suhteessa on ennenaikaista antaa mitään varmaa lausuntoa samojeedin sukulaisuudesta suomen kanssa, niin teen parhaiten luopumalla kaikista lisäjutelmista tässä aineessa. Tämän kysymyksen kuitenkin toiset aikanansa asianmukaisesti selvittävät. — Yllämainitulla arkimandritalla on nyt käsikirjoituksena valmiina 1:ksi samojeedin kielioppi 2:ksi samojeedin kielen sanakirja, 3:ksi neljän evankeliumin käännös. Tämä voisi aluksi riittää, sittenkuin hän on saanut teoksensa painetuiksi. mutta pahaksi onneksi hän ei näy huomanneen samojeedin kielessä juuri muita äänteitä kuin ne, joita voi merkitä venäjän kirjaimilla, jotka kuitenkaan eivät riitä merkitsemään edes kaikkia suomen kielen äänteitä, ainakaan eivät h, y, ä, ö äänteitä, ja samojeedin kielessä lienee vielä enemmän äänteitä, joita varten venäjässä ei ole kirjaimia. — Muun muassa Castrén on samojeedilta saanut pari samojeedilaista laulua, jotka, kummallista kyllä, runomitaltaan suuresti vivahtavat vanhoihin iislantilaisiin kaksijalkaisiin säkeisiin. Hän parhaillaan kääntää niitä Morgonbladia varten.
Jätettyäni samojeedin kielen lähden nyt täältä suoraa päätä vepsäläisen luo, joiden kielestä minulla on odotettavissa paljoa suurempi voitto suomen kieliopille ja sanakirjalle; näin tekemään Sjögrenkin on jo ennemmin ja nyt taas keväällä minua kehottanut. Vepsäläiset asuvat etelään ja lounaiseen Äänisjärvestä Aunuksen, osaksi myöskin Novgorodin kuvernementissa. Mainituille seuduille lähden nyt mitä pikimmin, ja eroan siis täällä kumppanistani Castrénista, joka Sjögrenin kehotuksesta ja omasta päätöksestään paraikaa varustautuu lähtemään Ponoin seuduilla asuvien, niin sanottujen Turjan lappalaisten luo; tämä seutu on merkittynä kaikilla kartoilla, lukuunottamatta Kindbladin ja muita nimettömiä karttoja. — Koska minun vepsäläisten parissa ollessani on läpikäyminen suomen koko sanavarasto, saadakseni vastaavat vepsäläiset sanat, sekä koska minun muuten kieliopin vuoksi on lähemmin perehtyminen heidän kieleensä, huomaat helposti, että tarvitsisin puolentoista kuukautta virkavapauden pitennystä, varsinkin kun passini on voimassa lokakuun 29:nteen päivään, joka Venäjällä sattuu vasta marraskuun 10:nneksi päiväksi. Jos voi toivoa sellaista pidennystä, niin anna minulle siitä tieto ja osota kirje Lotinapeltoon (v Ladejnoe Pole Olonetskoj gubernii), jonne joko itse saavun tai josta tiedustelen kirjeitä syyskuun keskivaiheilla. Posti Helsingin ja Lotinapellon välillä ei luultavasti viivy viikkoa kauempaa. Jos silloin voit lähettää jatkoa Morgonbladiin, H:fors Tidningar'iim j.n.e., niin kaikki tämä tietysti on hyvin tervetullutta. Tänne saamissani lähetyksissä Morgonbladia oli aina 41:nteen numeroon, H:fors Tidningaria 44:nteen, Lääkäriseuran keskustelemuksia ja "Suomi"-kirjaa kampaakin kaksi vihkoa.
Vielä vaivaisin Sinua muutamien kirjojen tilaamisella, jotka sitten vastedes voinen saada. Ne olisivat: 1. Samlede tildels utrykte Afhandlinger af R.K. Rask, utgivne efter Forfatterens Død af H.K. Rask, 3:dje Delen [= R.K. Raskin kootut, osaksi julkaisemattomat tutkimukset, tekijän kuoltua ulosantanut H.K. Rask, 3:s osa] sekä mitä sitäpaitsi tästä teoksesta on ilmestynyt. Ensimäinen ja toinen osa minulla on ennestään, joten niitä ei tarvitse lähettää. 2. Raskin palkittu teos: Undersoegelse om det Islændske og Fomnordiske Sprogets oprindelse [= Tutkimus iislannin ja mumaisskandinavialaisen kielen alkuperästä]. 3. Lexicon Lapponicum, E. Lindahl et J. Öhrling. Holmiæ MDCCLXXX [= Lappalainen Sanakirja, toimittaneet E. Lindahl ja J. Öhrling, Tukholmassa 1780]. Numeroilla 1 ja 2 merkitsemäni ovat kaiketi tavallista kirjakauppatietä saatavissa Köpenhaminasta, mutta 3:nnen, jota osaa ennen kaikkea tarvitsisin, on laita se, että sitä ei ole munalla kuin Tukholman Kirkollis-Osaston arkistossa, jonka osaston esimies on valtioneuvos Ihre. Ehkä Arvidssonin, jos Sinulla olisi aikaa häntä pyytää siihen, onnistuisi hankkia se minulle, mistä hinnasta tahansa.
Sinua ja vaimoasi saan sydämellisesti kiittää osanottavasta hyvyydestänne ja hyväntahtoisuudestanne sisartani ja hänen lapsiansa kohtaan. On luonnollista, että hän kivulloisuutensa kestäessä ja lasten vielä ollessa pieninä, tarvitsee toisten apua, ja koska minä olen lähinnä velvollinen auttamaan, pyydän Sinua silloin tällöin puolestani antamaan hänelle jotakin raha-apua hänen välttämättömiin tarpeisiinsa. — Siihen Sinulle annan täten avoimen valtakirjan, tehden ainoastaan sen rajoituksen, etteivät mainitut raha-avut saa olla niin runsaat, että hän niiden kautta voisi tottua unhottamaan, itse olevansa lähinnä Herraa lähin velvollinen itseänsä auttamaan. — Muiden muassa on minulla synnyinseudullani, Karjalohjalla, vanhimman veljeni leski lapsinensa, jolle tahtoisin lähettää vähän rahoja. Mutta kun nämä tulisivat suotta viipymään Karjan postikonttorissa, mistä hän, tottumaton kun on, ainoastaan suurella vaivalla voisi ne saada, olen hänelle tähän kirjeeseen sulkenut 50 pankkoruplan osotuksen nostettavaksi Sinulta, ja pyydän Sinua nyt hyväntahtoisesti jättämään tämän summan joko hänelle itselleen tai hänen valtuuttamalleen henkilölle, sillä Karjalohjalta tulee usein väkeä Helsinkiin. Tämän suljetun kirjeen, jossa siitä annan hänelle tiedon, voit jättää sisarelleni ja pyytää häntä antamaan sen jollekulle karjalohjalaiselle, tai ellei näitä nyt tulisi Helsinkiin, saattaa kirjeen lähettää postissa osotettuna Karjalohjan nimismiehelle. Viime vuonna en tullut lähettäneeksi mitään, minkä vuoksi nyt olen korottanut summan 50 ruplaksi, jotka hän varsin hyvin tarvitsee.
Paljon terveisiä Rouvallesi, äidillesi ja veljellesi sekä muille tuttaville lähettää
Ystäväsi ja veljesi
Elias Lönnrot.
(Jatkona seuraa n:o 52.)
48.
Ylioppilas Adolf Törngrenille.