(Konsepti.)
[Arkangeli, 4? 5 p:nä heinäkuuta? 1842.]
Ellen lokakuun alkupäiviksi ehtisi Kajaaniin, tahdon koettaa olla ainakin paljoa myöhemmin sinne tulematta, itse taas ryhtyäkseni virkaani toimittamaan toivoen sen ohella voivani hieman harjoittaa sanakirjatyötäkin. Pidän itseäni vielä enemmän velvoitottuna taas jonkun aikaa itse hoitamaan virkaa, kun muuten voisin unhottaa pois koko lääkintätieteen, ja kun minun sitäpaitsi on tarpeellista taas joku kesä matkustella Virossa, koettaakseni sieltäkin saada jotakin hyötyä suomen kielelle. Mainitset, että loput V[enäjän] H[istoriaa] jo on lähetetty tilaajoille, mistä huolenpidostasi saan Sinua kiittää. Mutta kun saattaisi käydä niin, etteivät tilaajat tiedä, mistä heidän tulee saatavansa periä, niin pitäisi jossakin sanomalehdessä (S.[uomen] V.[irallisessa] L.[ehdessä]) heille antaa siitä ilmoitus, ja ehkäpä Sinä sen jo olet tehnytkin. — Uusi ohjesääntö kaiketi kyllä aluksi tuottaa muillekin kuin allekirjoittaneelle paljon päänvaivaa, sillä emme kaikki niinkään helposti taida saada selville rinta- ja vatsahermoja y.m., mutta — — — [Keskeytyy tähän.]
56. 2
Tohtori Rabbelle.
[Suurimmaksi osaksi "Helsingfors Morgonbladissa" v. 1842, n:oissa 80, 81.]
Pertominskin luostari, 11 p:nä heinäkuuta 1842.
{Rakas veli!
Nyt saat taas hetkeksi jättää puolitoistasataa hommaasi ja valmistautua lukemaan läpi peninkulman pituisen kirjeen, sillä aion jäädä tänne koko päiväksi, eikä minulla nyt ole mitään muuta tehtävää kuin kirjoittaa kirjeitä, ja kun Arkangelista äskettäin kirjoitin useille muille tuttaville, tahdon nyt kasata kaikki yksistään Sinun päällesi. Kuitenkin voin edeltäkäsin ilmoittaa Sinulle, että jos muut toimet tarkoin ottavat aikasi, vallan hyvin voit jättää tämän, mikä seuraa, lukematta, sillä siten et Sinä menetä mitään, enkä minäkään, sillä se ei tule sisältämään mitään toimitettavia, joiden tähden erityisesti haluaisin, että sen lukisit läpi. Ainoa, mitä sanomalehtien ja muutamien Sinun lähettämiesi rivien kanssa olisi hauska syyskuun keskivaiheilla saada Lotinapeltoon, on Lenströmin Suomen kansallis-runoutta käsittelevä kirja, jos se on Helsingissä saatavissa, sillä Ruotsista ei maksa vaivaa sitä tilata. Muita toimitettavia minulla nyt ei ole.}
Muistat kaiketi edellisestä kirjeestäni, että passini ynnä muut asiakirjani vaadittiin jätettäviksi poliisikamariin Arkangelissa sekä syyn siihen. Tämä tapahtui heinäkuun 1:senä päivänä ja 5:ntenä sain ne vihdoinkin takaisin. Ehkäpä jonkunlaiseksi korvaukseksi siitä, että viittä päivää aikaisemmin olin saanut seisoa tunnin ja neljänneksen poliisikamarissa, ilman että kukaan ajattelikaan pyytää minua istumaan tai kysyä asiaani, vaikka minut kuitenkin poliisipalvelijalla oli sinne kutsutettu, poliisimestari nyt omassa korkeassa persoonassaan toi ne minulle ynnä lääkäripravdan minulle myöntämän oikeuden harjoittaa lääkärintointa niin paljon kuin halusin ja tilaisuutta siihen saattoi tarjoutua. Mutta sinä puolena päivänä, jonka tämän jälkeen siellä viivyin, ei valitettavasti mitään sellaista tilaisuutta tarjoutunut, minkä tähden läksin matkaan voimatta ollenkaan käyttää hyödykseni tuota korkeata suosiota. Se erinomainen kunnia, joka tuli osakseni sen kautta, että poliisimestari itse kävi luonani, vaikutti, että ravintoloitsija heti, kun minut sen jälkeen näki, ainakin kolmeen kertaan mittaili minua katseillaan kiireestä kantapäähän — "majorque coepi videri" [= ja rupesin näyttämään suuremmalta]. Luulenpa että hän siitä sai mokoman ajatuksen antaa minun maksaa puolentoista ruplaa vuorokaudelta, mikä tapahtuikin; en suinkaan huomauta tätä minäkään liioiteltuna hintana pitäen vaan sen tähden, että se alkuperäisestä oli korotettu 50:llä prosentilla. Tämän lisäksi hän lähtöhetkellä huomautti minulle, että sellainen "blahorodie" [= vnpaasukuisuus] kuin allekirjoittanut nyt oli, ei voinut matkustaa ilman lautasia, haarukkaa, etikkaa, y.m., mitkä kaikki tarpeet, ennenkuin tuskin oli ehditty kysyä, tahdoinko niitä, tulivat pannuiksi eväslaukkuuni, tietysti käteistä maksua vastaan. Jotta ei erohetkemme sitten olisi tullut varsin kuiva, hän käski tarjoilijan tuoda esiin pari stakanaa totia, toisen itseään, toisen allekirjoittanutta varten, joista ylimääräinen laskuni sai vielä ruplan 20 kopeekan suuruisen lisäyksen, ilman että tuota ainetta nauttiessani edes olin voinut aavistaa, että minä olin maksava todin, eikä hän. Tämäkin olkoon sanottu siinä tarkoituksessa, ettei se mitenkään ole katsottava tuon sävyisän isännän moitteeksi, vaan ainoastaan osotteeksi naurettavasta tavasta vallan kursailematta maksattaa toisella se, mitä itse hänelle tarjoaa. Kaikki tämä johtui nyt kaupungin poliisimestarin kunnioittavasta käynnistä, jonka oikea syy kuitenkin oli seuraava. Viime kuluneina viitenä päivänä oli tapahtunut poliisimestarin vaihdos ja edellisen sijaan oli Kemin gorodnitshij määrätty tätä virkaa hoitamaan, — perin rehellinen, lakiin vankasti perehtynyt mies, jonka luona erityisestä syystä olin tullut useasti käyneeksi ollessani Kemissä. Hänen pienelle, kauniille, nelivuotiaalle tyttärelleen näet oli tapahtunut se onnettomuus, että kuumalla vedellä oli korventanut rintansa ja vatsansa. Ensi hädässä oli tosin noudettu kaupungin oma lääkäri, joka oli määrännyt käytettäväksi tavallista palohaavan voidetta. Mutta kun se ei tarpeeksi tehokkaasti vaikuttanut, ja kun tiedettiin minun tulleeni kaupunkiin suoraa päätä lappalaisten parista, lähetettiin minuakin noutamaan ja minulta kysyttiin, enkö tietänyt mitään keinoa, joka olisi voinut lieventää tuota ylen tuskallista kipua. Tiesin sen melkoisesti lauhtuvan, jos vaan onnistuisi sulkea ilma palaneista paikoista tarkemmin kuin voiteen avulla kävi päinsä, minkä tähden käskin levittämään paksun kerroksen ruisjauhoja kaikkiin polton vahingoittamiin paikkoihin. Tästä oli se onnellinen, jopa odottamaton seuraus, että kipu heti lakkasi, ja Anjoska luuli olevansa terve kuten ennen, sekä tahtoi jo muutamaa tuntia myöhemmin nousta vaivalloisesta vuoteesta, mitä tietysti hänelle kuitenkaan ei voitu sallia. Huolimatta kaikesta tästä en kuitenkaan odottanut muuta kuin että hänessä seuraavana päivänä olisi melkoinen kuume, mutta suureksi hämmästyksekseni kuume kokonaan jäi tulematta, ja sittenkuin oltiin onnistuttu jotakuinkin kiinnittää jauhoside, Anjoska hartaasti pyydettyään viimein sai luvan lähteä vuoteesta. Jo kolmantena päivänä hän äitinsä kanssa oli lyhyellä vieraskäynnillä kaupungissa ja parani seuraavina päivinä paranemistaan; ainoastaan pahimmin palaneisiin paikkoihin muodostui vähä märkää. — Tämän Kemissä täten solmitun tuttavuuden nojalla isä ei pitänyt kunniaansa ja arvoansa alentavana itse tulla luokseni tuomaan perille iloista tietoa, että minulle oli myönnetty oikeus reseptillä apteekista saada, jos siksi tuli, muutakin kuin magnesiaa ja rabarberia. Näitä rohdoksia, kuten luultavasti muistanet, oli aikaisemmin kieltäydytty antamasta, minkä tähden Castrénin täytyi syödä tuhkaa.