Tästäkin vähästä näytteestä lukija saattaa arvata, että vepsän kielen verbit ovat paljoa muotorikkaammat kuin suomenkielessä. Emme nyt aio toisia lukijoita enemmillä esimerkeillä rasittaa; saattaisimme senkin hyvin mainitsematta jättää, että konsonanttiäänteet s, ts, n, t, ynnä muutamat muut välistä ääntyvät kuten meillä, välistä taas kuin sh, tsh, nj, tj, niin myös vokaalit välistä puhtaina, välistä taas epämääräisinä, esim. a pikemmin kuin ä, jos kohta a:äänne voittaa.

— — — — — — — — — —

Helsingistä saatuani ankaran kirjeen, jossa minua käskettiin joutumaan takaisin virkaani toimittamaan, minun täytyi ennen aikojani lähteä Vepsän maasta ja palasin Aunuksen, Salmin, Impilahden ja Sortavalan kautta suoraan Kajaaniin.

63.

Akademikko Sjögrenille.

(Konsepti)

[Ilman päivänmäärän ja paikan ilmaisua.]

[Syyskuun lopulla 1842.]

Korkeasti kunnioitettu Kolleegineuvos!

Päätettyäni tällä kertaa tutkimukseni vepsäläisten parissa, saan muutamalla sanalla ilmoittaa Teille jospa en juuri muuta, niin ainakin sen, että olen paluumatkalla. Olin pyytänyt virkaloman pidennystä kuudeksi viikoksi, hieman paremmin ehtiäkseni tutkia vepsän kielen omituisuuksia, mutta lääkärin puutteessa, joka olisi sillä aikaa ollut sijaisenani Kajaanin piirissä, minulta tämä pidennys kiellettiin, minkä vuoksi minun nyt täytyy kiiruhtaa kotiin lokakuun alkuun. Vepsäläisten parissa en tullut Karhelan (Kargenets) kylää kauemmaksi, missä asuin paikkakunnan papin luona. Sitä ennen tosin olin tavannut Ishaiva nimisen vepsäläiskylän, joka on Kargopolin ja Vyitegran välillä, mutta kun kieli siellä paraikaa oli sukupuuttoon kuolemaisillaan, viivyin siellä vaan muutaman päivän. Mainittu Karhelan pappi olisi ruvennut opettajakseni, mutta kun pian huomasin, ettei hän itse ollut aivan perehtynyt vepsän kieleen, otin opettajakseni erään puolisokean, vanhan sotamiehen-lesken, jonka kanssa kävin läpi venäläisen sanakirjan merkiten vepsäläiset sanat, mikäli hänen tietojaan riitti. Sitäpaitsi panin kirjaan häneltä ja muilta tusinan verran satuja, käänsin Mateuksen evankeliumin 5:nnen, 6:nnen, 7:nnen ja 8:nnen luvun sekä lauseparsia venäjän kieliopin lauseopista ja muista kirjoista. Vaimo asui paikkakunnan ponomarin talossa, joka ponomari oli syntynyt 30 virstaa kauempana Ojatin toisella rannalla Ladvan kylässä ja joka eukon ohella oli opettajanani. Suurinta mielenkiintoa minussa herättivät vepsän kielen verbien muodot. Jotenkin seuraavaan kaavaan sain verbien taivutuksen. Indikatiivin preesens: salptan, -at, -ah, -amai, -atei, -taha t. salpatas, suomeksi: suljen, suljet, sulkee, j.n.e.; kielteiset muodot: en, et, ei salpta, emai, etei, eba salpakoi; refleksiiviset: salptamoi, -atei, -ase, -amoisei, -ateisei, -asei t. salpatasei, kielt.: en j.n.e. salpakoi, emai j.n.e. salpakoisei, Indikat. imperfekti: salpsin, -sii, salpas, salpsimai, salpsitei, salpsiba t. salpattihe; kielteiset: en j.n.e. salptaske, emai j.n.e. salptasket; refleks.: salpsimoi, -itei, -the, -imoisei, -iteisei, -ihoisei t. salpattihesei; kielt.: en j.n.e. salptaskete, emai j.n.e. salptaskemisei. Indikat. perfekti: minä, einä, hän salpanu, mö, tö, hö salpatud. Tästä huomaa, että vepsäläinen konjugatsioni on rikkaampi kuin sekä suomalainen, virolainen että lappalainen. Perfekti, jonka moni sanoi olevan merkitykseltään vallan imperfektin veroisen, lienee venäjän jäljittelyä. Kuulinpa vielä matkalla Kargenetsista Lotinapeltoon sellaisen imperfekti-muodon kuin lauseessa: kun sinä maksneisit, mutta en saanut selville, missä suhteessa se eroaa muodoista maksnet ja maksaisit, jotka molemmat esiintyvät suomessa. On muuten hyvin vaikeata tutkia jonkun kielen muotoja, kun on pakko välittäjäkielenä käyttää muodoista köyhää venättä. Ellei suomi olisi sen vertaa auttanut minua vepsää tutkiessani, tuskin olisin saanut esille konjunktiivin preesensiä, sillä miten asettelinkaan venäläisiä sanoja, joilla konjunktiivin käsitettä ilmaistaan en aluksi saanut vastaukseksi muuta kuin: Budu minä tegen, hot tegen, kut tegen j.n.e. Sitävastoin olin erehtyä futuurin suhteen, sillä venäjän budu tai stanu sanojen avulla muodostettu n.s. futuuri tosin käännettiin ja budu sdelatj muodolla minä lienen tegemaha, mutta mieluummin muodolla minä tegeskanden, samoin kaikista muista verbeistä: opendaskanden minä alan opettaa, voiskanden, alan voida j.n.e. Minulla oli jo pari päivää se väärä luulo, että vepsä vastoin muita suomalaisia kieliä oli muodostanut itselleen futuurin, mutta huomasin sitten, että sillä lapin tavoin on vasituinen inkoatiivimuoto, jonka suomi ja viro ovat menettäneet (ruotsin ja saksan vaikutuksesta, joissa sellaista muotoa ei ole?). Minä sanoskanden, lapiksi sarnosgoadam; lugeskanden: logaskoadam. Mielestäni tämä muoto on otettava suomen kielioppiin, vaikkei se tulisi sitä laajempaan käytäntöön; mutta syytä on toivoa, että se kieliopista voi siirtyä kieleen, sillä tuntuuhan siltä kuin refleksiivimuoto, jonka v. Becker ensiksi otti kielioppiinsa, olisi tullut yleisemmin tunnetuksi (sillekin osalle Suomea [tämä kirjoitettu seuraavan sivulauseen yläpuolelle rivien väliin]), vaikka se enemmälle kuin puolelle Suomea sitä ennen oli tuntematon. Suurimmalla todenmukaisuudella voi päättää, että suomessakin ennen on ollut inkoatiivinen verbi, sillä ensiksi lapissa ja vepsässä se on ja toiseksi tuntuvat tavalliset johdannaismuodot meneskendelen, lueskendelen, jotka tosin ovat menettäneet inkoatiivisen merkityksensä, saavan synnystään kiittää tätä inkoatiivia.