(18 p:nä lokakuuta.)
Näin pitkälle ehdin neljä päivää sitten, ja syynä, minkä tähden en kerinnyt pitemmälle, oli postitunnin loppuminen sillä välin kun jotakin muuta oli sattunut minua viivyttämään. [Konseptissa: "— — syynä — — oli se, että tahdoin kirjoittaa puhtaaksi muutamia arkkeja tarttolais-murretta koskevia kieliseikkoja, voidakseni antaa ne täkäläiselle Seuralle, kuten toissapäivänä teinkin.">[ Toissapäivänä Oppineella Seuralla oli taas kuukausikokouksensa. Se pidettiin yksityishuoneistossa kuten ennenkin ja kesti klo 7:stä tai 1/2 8:sta klo 12:en. Istunnossa luki 1:ksi esimies Fählmann kirjoituksen vironkielen pehmeistä (muljeeratuista, dileeraavista) konsonanteista, jommoisia suomessa ei ollenkaan ole — sekä muutamia kirjeitä. 2:ksi pastori Körber muutamista kiinni-muuratuista ihmisistä [Konseptissa: "— — muutamain kiinni-muurattujen ihmisten luurangoista.">[, joita oli löydetty Riiassa ja muualla. 3:ksi tohtori Hansen teki selkoa erään vanhan historiallisen käsikirjoitus-kokoelman sisällyksestä. Sitäpaitsi neuvoteltiin tulevan-vuotisesta "Marahva Kalender'ista". Seura on nim. jo perustamisestaan asti pitänyt huolta erään "Marahwa Kalender" nimisen kansankirjan toimittamisesta ja julkaisemisesta. Siinä on tavallisesti 5-6 arkkia, alussa almanakka ja sitten muutamia opettavaisia {vironkielisiä} kirjoituksia rahvaalle {mikäli mahdollista, sivellettyinä uskonnollisella pohjavärillä.} Neuvottelu koski etenkin siihen otettavien kirjoitusten sisällystä. Kun siitä ei voitu mitään lähempää päätöstä tehdä, niin valittiin kalenteritoimikunta, joihin tulivat kuulumaan Fählmann, pastori Geheve ja Christiani. Sittenkuin kaikki tämä turhantarkoitta muodollisuuksitta oli päätetty, teetä ja viinitotia nauttien ja sikareja poltellen, syötiin perinpohjainen illallinen, minkä jälkeen kukin erosi lähtien kotiinsa. {Eiköhän meidänkin Seura näin vapaassa muodossa tulisi vilkkaammaksi?}
Sellaisen kalenterinhan kuin yllämainittu meidänkin Seura voisi julkaista vuosittain? Sen ohessa ei taitaisi haitata Seuraamme, jos se jonkun verran omistaisi tarttolaisen ulkonaista muotoa.
Sanakirja-keräelmät sain eilen, ja ne ovat suuremmat kuin olin odottanutkaan. Niiden kopioimiseen kuluu kait puolitoista kuukautta, vaikkapa hyvinkin ahkerana olisin. Tämä on hyvin ikävää, kun minulle jo alkaa tulla halu palata kotiin päin. "Aber tshto delatj?" [= mutta mitä tehdä?] Puolitekoisin töin tällä alalla en kuitenkaan tahtoisi palata; sen vuoksi minun täytynee päättää jäädä tänne, vaikkapa päätökseni tähden olisikin pakko puoleksi repaleisena palata Pietarin kautta. {Ole hyvä ja lähetä minulle taas rahoja, niin paljo kuin Sinulla on palkkaani neljänneksestä jäljellä, sillä kyllä kaikki tarvittaneen.}
Tarton murteen deklinatsioni- ja konjugatsioni-muodot ovat melkoisesti yhtäpitävämmät suomen kanssa kuin Tallinnan murteen muodot, mikä on hyvinkin merkillistä, kun päinvastainen asianlaita olisi luonnollisempi.
{Suomea: Tarton viroa: Tallinnan viroa
silmä silm silm silmän silmä silma silmää silmä silma silmälle silmäle silmale silmällä silmäl silmal silmältä silmält silmalt silmähän silmä silma silmässä silmän silmas silmästä silmäst silmast silmäksi silmäs silmaks silmänä silmän silmana silmätä silmätä silmata.}
Itse maakin on Tarton eteläpuolella enemmän Suomen luonnon kaltainen kuin on laita Tallinnan ja Tarton välisien järvettömien ja vuorettomien seutujen, joiden kautta kuljin.
Puolen seitsemättä viikkoa kestäneellä kiertomatkallani tarttolais-murteen alueella kävin aina lättiläisten rajalla aivan lähellä Valk'an kaupunkia ja palasin sieltä Wõrun kaupungin kautta. Kaikkialla minua kohtasi sangen vieraanvarainen kohtelu pappiloissa, ainoissa herraspaikoissa, missä kävin. Sillä vaikka maa onkin täpösten täynnä herraskartanoita, en näissä käynyt, osittain sen tähden että niissä ei ollut mitään minulle välttämättömän tarpeellista, osittain harmissani ollen niiden harjoittamasta talonpoikain sorrosta. — Papit olivat poikkeuksetta oppinutta väkeä, pitivät saksalaisia teologisia aikakauskirjoja ja seurasivat tarkoin aikaansa. Myöskin näyttivät kaikki olevan hyvissä varoissa. Kuitenkin tahtoisin tuhat ruplaa palkkana kernaammin olla pappina Suomessa kuin täällä kymmentuhannen palkalla, kun varmaankin ehtisin kuolla ennenkuin tottuisin välinpitämättömänä katselemaan moisioiden herrain sortaman rahvaan tilaa. Talonpojiksi heitä tosin sanotaan, mutta he ovat kuitenkin aivan samassa tilassa kuin herraskartanoiden torpparit meillä, vieläpä huonommassakin, sillä meikäläisellä torpparilla saattaa kuitenkin olla jäljellä toivo saada aikaa voittaen omakseen itsenäinen tila, mutta virolaiselle talonpojalle se on mahdotonta. Huonommat heillä on asunnotkin kuin köyhimmällä suomalaisella torpparilla. Eräässä kapakassa tuli muuan puoleksi juopunut talonpoika luokseni krouvi-kamariin ja rupesi puhumaan kaikenlaista. Käskin hänen mennä ulos, lisäten, etten kärsinyt juopunutta miestä luonani. Silloin hän alkoi itkeä ja pyysi, etten panisi sitä niin pahakseni, kun juopotteleminen kuitenkin oli ainoa, millä voivat hankkia itselleen iloa, sest kui Roots meid enne orjiks teggi (siitä perin kuin Ruotsi muinoin meidät orjiksi teki). Luultavasti hän Roots'illa tarkoitti saksalaisia ritareja. — Lopuksi minun täytyy taas pyytää sinua lähettämään minulle mitä [palkkani] neljänneksestä on jäljellä, sillä luultavasti Asp jo sen on lähettänyt. Tätä nykyä kassani on melkein tyhjänä, ja tarvitsen siis rahoja sekä tänne jäädäkseni että täältä lähteäkseni. Virolaisia kirjoja minulla jo on toista sataa; ne eivät kuitenkaan muodosta varsin suurta kirjastoa, kun useimmat ovat pieniä kirjasia. Tervehdi kaikkia tuttavia ja ennen kaikkea rouvaasi ja sukulaisiasi.
Hartain ystäväsi
Elias Lönnrot.