Pian minut kutsutaan teelle, ja tahdon sitä ennen päättää tämän kirjeen, sillä sen jälkeen minun on vieminen se postiin. Varsin oikein olin arvannut teekutsun suhteen, sillä pantuani pisteen edellisen lauseen loppuun, olen nielaissut kolme lasia teetä, ja kun postiaika pian menee umpeen — sitä kestää täällä kello 8:an illalla — lopetan tämän kirjeen, pyytäen sinua tavallisuuden mukulan jakelemaan terveisiä.
Tuus
Elias Lönnrot.
12.
Pastori Sirénille Pietariin.
Tartto, 6 p:nä Joulukuuta 1844.
Rakas Veli!
Viisi kuukautta oleskeltuani osaksi Tartossa, osaksi muilla seuduin Viron- ja Liivinmaata, olen vihdoinkin valmis palaamaan Suomeen. Mutta kun Tallinnasta saamistani tiedoista päättäen sieltä ei enää näin myöhäisenä vuodenaikana voi päästä suoraan meren yli Helsinkiin, on minun pakko palata Pietarin kautta, mikä muuten voi olla hyvinkin hyvä, kun täten saan tavata sinut ja muut sikäläiset tuttavat, mihin minulle ei muuten niin helposti olisi tarjoutunut tilaisuutta. Nyt on asianlaita se, että lähetän tavarani edeltäpäin, kolmeen eri tukkuun pantuina, ja olen neuvonut ajuria jättämään ne sinun luoksesi. Sen vuoksi pyydän, ettet ainoastaan vastaanota niitä, vaan että myös maksat kuljetuslipussa mainitun rahdin, jonka määrää en vielä tiedä. Tämä viimemainittu pyyntö on kyllä ikävä, mutta kun minulle on sanottu paremmaksi että kuljetusmaksu maksetaan vasta siellä, minne tavarat jätetään, on minun täytynyt kääntyä puoleesi, pyytäen, ettet sitä pane pahaksi. Pian kait itse tulen jäljessä ja olen silloin maksava takaisin minun tähteni suorittamasi etumaksun. Syynä siihen, etten tule kimsujeni ja kamsujeni keralla, on se, että olen päättänyt kulkea jalan, sillä ajalla vielä oppiakseni lisää viroa. Koko täällä-oloni ajan on toimenani ollut viron kielen opiskelu, ja aineksien kokoaminen aikomaani suomen, viron, vepsän ja lapin vertailevaa kielioppia varten. Viime aikoina olen Tartossa istuskellut kopioimassa sanakokoelmia, jotka täkäläisellä Oppineiden Seuralla on aiottua uutta viron sanakirjaa varten, jota muuten monta monituista vuotta saisi odotella, ennenkuin se keritään tehdä ja painattaa.
Tervehdi rouvaasi, johon minulla oli kunnia tutustua viime kesänä maisterien kemuissa Helsingissä, ja jos tapaat Sjögrenin, niin vie hänellekin terveisiä, kuten myös virkaveljellesi Zaudtille.
Todellisessa ja hartaassa ystävyydessä olen edelleen
nöyrin palvelijasi Elias Lönnrot.