Böninghin kanssa kävin täällä, joku päivä sitten, erään eläkettä nauttivan pastori Brandin luona ja sen jälkeen olen yksin käynyt häntä tervehtimässä. Hän on monta kertaa käynyt Suomessa ja oli kirjoittanut valmiiksi kertomuksen viime matkastaan; sen hän luki meille ääneen. Tämä matka ei kuitenkaan ollut ulottunut Helsinkiä, Porvoota, Loviisaa, Viipuria, Turkua ja Ahvenanmaata ulommaksi. Matkakuvausta oli kylläkin hauska kuulla. [Keskeytyy tähän.]
11.
Tohtori Rabbelle.
Tartto, 3 p:nä joulukuuta 1844.
Rakas Veli!
Jotta et vallan odottamatta tapaisi minua Helsingissä, saan nyt ilmoittaa, että tänä päivänä olen ostanut itselleni ison tavaralaatikon ja myös alkanut siihen panna tavaroitani, lähettääkseni ne erään ajurin mukana kaikki Pietariin. Itse on kuitenkaan ole voinut siihen paneutua, ja kun kukkaroni ei kernaasti salli minun matkustaa postin mukana, eikä mikään ole sen ikävämpää kuin istuminen vuokra-ajurin rattailla, jotka kahdeksan vuorokautta kulkevat käymäjalkaa tuota vähän yli kolmeenkymmeneen peninkulman nousevaa Tarton ja Pietarin väliä —, niin olen aikonut kulkea jalan, ainakin Pietariin. Tämä sitäpaitsi vapauttaa minut toisestakin kulungista, joka olisi välttämätön, jos ajaisin, nimittäin turkkien ostosta.
Valtioneuvos WuIfFertilta, joka Saksan matkaltansa palaten rouvineen joku päivä sitten saapui tänne, saan sanoa sinulle terveisiä. Luultavasti hän kuitenkin on Helsingissä ennenkuin tämä kirje.
Sanakirjalliset kopioimistyöni olen jo niin pitkälle suorittanut, että nyt enää on jäljellä kaksi pienenlaista vihkoa. Kun lisäksi olen aikonut läpikäydä ne jotenkin kiireisesti, toivon ensi lauantaina voivani sanoa Tartolle hyvästi! Jo edeltäkäsin iloitsen siitä osaksi sen tähden, että jokainen askel sen jälkeen vie minut lähemmäksi Helsinkiä, osaksi sen vuoksi, että 8:n viikon istumatyön jälkeen taas pääsen liikkeelle. Juuri ensi lauantaina loppuu passinikin kestoaika uuden ajanluvun mukaan, mutta kun täällä seurataan vanhaa, saan tietysti käyttää hyväkseni 12 päivää. Toivon, ettei Pietarissa huomata tai huomauteta erotusta.
Konsuli von Böningh kävi täällä äsken ja kehotti erästä tuttavaansa, kauppias Werneriä, kaikessa olemaan minulle avulias lähtöhommissani, mistä olen hänelle suuresti kiitollinen, kun minulta itseltäni, perehtymätön kun olen ajuri- ja muihin oloihin, varmaankin päivä tai pari olisi kulunut, ennenkuin olisin saanut kaikki näin hyvään kuntoon kuin nyt.
Oppineiden Seuran sihteeri, tohtori Sachsendahl on pari viikkoa sitten palannut matkaltansa; hän on nuori, hyvin hauska mies, jonka kanssa usein olen käynyt seuran kirjastoa tarkastamassa. Muutamia kaksoiskappaleita harvinaisen-puoleisia kirjoja olen aikaisemmin sieltä saanut lahjaksi, ja tänään sain vielä kaikki 20 vihkoa Rosenplänterin "Beiträge"-julkaisua, josta ei otettu maksua, vaikka tarjosin. Itse teossa tämä olikin hyvä asia, sillä kukkaroni olisi siitä tullut melkein tyhjäksi; Rosenplänter itse näet myy ne 60 paperiruplasta, ja täälläkään niiden hinta luultavasti ei olisi ollut paljoa pienempi. Alkujaan ne maksoivat kokonaista 100 ruplaa, nimittäin 5 ruplaa joka vihko. —